Markettityylistä Merkkiin

Mun ensikosketus ja järjen menetys merkkivaatteiden maailmaan oli kun Noelin kummitäti alkoi ostelemaan ja postittamaan meille kaikkia ihanuuksia. En tosiaankaan tiedä miksi tai mikä, mutta joku siinä vain kolahti ja pahasti. Ne vaatteet vaan nappas heti kiinni ja varasti mun sydämen.
 Aluksi vain selailin nettisivuja, haaveilin ja kauhistelin hintoja. Sitten päässä syttyi lamppu ja muistin jälleen facebookin ihanankamalan kirppismaailman.
Ja siitä se sitten lähti.

Vielä vuosi sitten mä seurasin silmät maapallon kokoisina sitä menoa, kun porukka makseli lastenvaatteista hunajaa. En tosiaan ymmärtänyt, että miksi. Miksi maksaa yhdestä paidasta kolmen ''normaalin'' paidan hinta?
 Kyllä sen kuitenkin aika nopeasti alkoi ymmärtämään sitten, kun itse pääsi saman hulluuden makuun.
Ymmärrän siis sen, mutta en itse siihen taivu. Kyllä menee piikki kynnen alle ja sietää mennäkkin tai oltaisiin nopeasti vararikossa. Jos olisin yhtä masseissa kuin Roope ankka, niin luultavasti raaskisinkin ostaa uutena ilman omantunnontuskia ja viikon makaronimössökuuria.
Nyt tyydyn hyvillä mielin kirppiksiin, mutta osaavat nekin olla petollisia.

En pue lapsiani merkkivaatteisiin sen vuoksi, ''koska muutkin tekee niin'' tai yrittäen näyttää olevani jotenkin parempi äiti. Ei, en tosiaankaan. Ne vaan miellyttää todella paljon enemmän silmää kuin markettien printtiörvellykset - ja tuntuu ettei kaupoissa muita enää edes myydä. En ole kuitenkaan mitenkään merkkiuskollinen, vaan hyvin voin edelleen ostaa sieltä Lindexiltä jos vaan sattuu vastaan joku ihanuus mikä on pakko saada. Kyllä meiltä löytyy edelleen perus henkkamaukkaa ja muita, mutta kyllä mä oon huomannut, että ne on aika hyvin hukkuneet sinne kaapin perälle, eikä vaan eksy enää pahemmin päälle.

Ulkonäön ja laadun lisäksi jättiplussaa on jälleenmyyntiarvo. Jos tuote on haluttu ja hyvässä kunnossa, niin aika varmasti siitä saa omansa takasin. Itse myyn vaatteet eteenpäin usein tarjouskaupalla, eli ostaja itse määrittelee vaatteen hinnan, niin aika usein oon saanut takaisin lähelle sen mitä itse olen maksanut. Joskus jopa enemmän.
 Nyt oon yrittänyt myydä perusvaatetta, mutta paikalliskirppiksellä kukaan ei niitä osta ja muualla myydessä korkein tarjous on sen 0,50cnt ja sillä summalla on ihan turha lähteä postittamaan. Vaatteita ei kuitenkaan ole niin paljoa, että olisi järkeä ottaa kirppispöytää ja maksaa sitä sen 30e/viikko, kun sen vertaa tuskin edes saisi myyntiä.

Mielummin siis bongailen käytettynä silmää miellyttävää merkkiä ja pääsen niistä myöhemmin paljon varmemmin eroon jopa siedettävällä hinnalla.

Tällä hetkellä oon ihan in lööv Gugguun, papun ja vimman vaatteisiin. Myös Mini Rodinin basic -sarjan vaatteet on mun mieleen.
Varsinkin Gugguun vaatteet istuu Kaspianin päälle yhtä hyvin kuin nenä päähän. On oikeasti ollut aika hankalaa löytää Kaspianille paitoja, jotka eivät leijuisi päällä tai housuja jotka eivät valu jalasta. Vaikka Gugguu on slimmi malli, niin silti ne venyy hyvin myös tuon pienemmän lihapullan päälle.
Papun polvipaikat ovat ehdoton suosikki housuissa. Noelilla ja Kaspianilla on niitä nyt yhteiskäytössä, sillä sama koko menee edelleen kummallekkin. Jadellekkin kotiutui papulta hetki sitten ihanat karkkipinkit polvipaikat ja kantomekko. Vaatteita sovittaessa tyyppi oli ihan pähkinöinä. Myös auringon keltainan Gugguun frillamekko on aivan Jaden suosikki.

Jokainen pukekoot lapsensa miten tykkää ja me tykätään pukeutua just näin.

Hellyyttä iholle - Little Butterfly London

 Kiitos Mammalandian me saatiin huippu mahdollisuus yhteistyöhön Jolien kanssa.
 Jokin aika sitten meille kotiutui sieltä aivan mahtava ja ennen kaikkea suloinen hoitotuotepaketti. Kyseessä on Lontoolainen ekosertifioitu high premium brändi, nimeltä Little Butterfly London.

Tuotteet ovat varsinkin äitien, lasten ja raskaana olevien suosioon, mutta tottakai tämä sarja sopii kenelle tahansa muullekkin laadukkaasta ihonhoidosta kiinnostuneelle. Little butterfly London tuotteet sopii erityisesti herkälle, kuivalle ja ekseema-alttiille iholle. Tuotteet ovat myös täysin turvallisia raskauden ja imetyksen aikana, sillä ne eivät sisällä mitään haitallisia ainesosia, yhdisteitä tai keinotekoisia hajusteita. Luonnollisiin raaka-aineisiin kuuluu esimerkiksi ihana ja aito ruusunmarja, arganöljy, kurkku, persikka, aprikoosi ja granaattiomena.

 Pakettia avatessa heti pisti silmään näiden purkkien ulkonäkö. Todella tyylikäs, luonnonläheinen, mutta samalla moderni lookki. Kuten kaupan saippuaosastolla, availin purnukoita ja pistin nenäni nuuskuttamaan. Niin hillittyjä, mutta samalla ihanan raikkaita ja luonnollisia tuoksuja.

Esittelen ensimmäisenä oman suosikkini: Top to Toe Wash -puhdistusgeeli. Tämä raikas ja virkistävä puhdistusgeeli sopii aivan kaiken ikäisille. Sen koostumus on hieman geelimäistä ja se vaahtoaa pehmeästi puhdistaen sekä vartalon, että hiukset hellävaraisesti. Sopii hyvin myös kylpyvaahdoksi. Ja mikä parasta, meillä ei lapset ole valittaneet ollenkaan silmien kirvelystä tällä hiuksia pestessä!
Kaikista herkimmillekkin ihotyypeille sopiva puhdistusgeeli pitää sisällään kosteuttavaa kurkku-uutetta sekä rauhoittavia kaura -ja mesiangervouutteita. Hennon makean ja raikkaan tuoksunsa se saa puhtaasta mandariinista ja appelsiinista.

 Little Butterfly London on erikoistunut myös raskausajan ihonhoitoon. Sarjalta löytyy ylellinen vartalovoi, joka on kehitetty erityisesti ehkäisemään venymäarpia raskauden aikana ja hoitamaan jo syntyneitä arpia ja venymäjälkiä. Cocoon of Bliss Stretch Mark Butter koostuu cupuacu-, kokum-, mango-, lillipe-, kaakao-, sekä karitevoista. Ne parantavat ihon elastisuutta auttavat pitämään ihon pehmeänä ja joustavana. Mukana koostumuksessa olevat Rooibos ja Arnikki rauhoittavat ihoa. Miedon tuoksun tuo häivähdys Mantelia, vadelmaa, persikkaa ja aprikoosia.

 Väsyneen ihon pelastus: Blossoms In Spring Illumating day cream. ''Koostumukseltaan kevyt ja nopeasti imeytyvä kasvovoide.'' - Tämän mä allekirjoitan täysin! Monesti rasvoista jää inhottava ja raskas tunne kasvoihin, mutta ei tästä. Rasva oli todella hentoa ja kevyttä, joka todella imeytyi nopeasti jättäen kasvoihin pehmeän ja raikkaan tunteen. Kasvovoide tehokosteuttaa ja uudistaa ihoa kasviuutteiden ja vitamiinien avulla. Sen sisältämä purasruoho-, persikka-, kurkku-, ja papaijansiemenöljy ravitsevat ihoa syvältä. Antioksidantti- ja C-vitamiinipitoinen acai-marja auttaa suojaamaan ihoa vaipaiden happiradikaalien vaikutukselta. Pieniä juonteita siloittamaan auttavat rohtopassio, granaattiomena ja vihreä tee-uute. Valkomulperi antaa iholle kirkkautta ja palauttaa ihon luontaisen hehkun. Sopii hyvin epäpuhtauksiin taipuvalle iholle sekä toimii hyvin esimerkiksi meikinalusvoiteena.

Ennenaikaisia ryppyjä estämään korjaava yövoide: Illuminating Night Cream. Se tehostaa ihon uusiutumista ja tuo siihen kaivattua pehmeyttä sekä sileyttä. Kirkastava valkomulperi lakritsanjuuren kanssa yhteistyötä tehden auttavat vähentämään pigmentaatiota ihossa sekä palauttamaan ihon luontaisen hehkun. Yövoide rauhoittaa, suojaa ja vahvistaa kuivaa sekä stressaantunutta ihoa.
Kuten päivävoide, myös tämä oli erittäin helppo ja miellyttävä hieroa kasvoihin. Niin kevyt ja nopeasti imeytyvä koostumus. Eikä unohdeta ihanan raikasta, mutta mietoa ja makeaa tuoksua.

Ihonhoitotuotteiden mukaan mahtui myös ensimmäisessä kuvassa näkyvä musta puteli. Kyseessä on Wairpaint -100% luonnollinen hampaiden valkaisuun tarkoitettu jauhe. Tämä hellävaraisesti hampaiden tummentumia vaalentava jauhe koostuu viidestä eri ainesosasta. Bentoniittisavi, joka on täynnä hampaille tärkeitä mineraaleja, kuten kalsiumia ja kaliumia. Kookoksen kuoresta valmistettu aktiivihiili puhdistaa tehokkaasti ja kiilloittaa hampaita hellästi kiillettä vahingoittamatta. Tulehduksia vähentämässä ja suuta raikastamassa luomulaatuiset appelsiinin kuori, piparminttu, sekä sitruunamyrtti.
Mun hampaathan on aivan järkyttävässä kunnossa, kiitos teini-iän huolimattomuuden ja muutenkin huonon hammasluun. Siitä huolimatta tätä kokeiltaessa näin noissa vähän vähemmän kärsineimmissä alahampaissa pienen eron entiseen. Säännöllisellä käytöllä jopa uskon tämän toimivan ja poistavan hampaista tummentumia samalla tehden niistä valkoisemmat ja kirkkaammat. Mihinkään läpimätään keltaiseen hammasluuhun (kuten minulla) tuskin täysin toimii, mutta normaaliin aika varmasti.
 Ikäväkyllä meidän purnukka koki ikävän kohtalon, sillä se joutui salakavalasti neiti 4veen kynsiin. Tämä oli sitten levittänyt tuon mustan jauhepurkin kokonaan ympäri vessaa. Tämän tuotteen testailut jäivät siis hyvin lyhyeen.

Mikäli haluaa itselleen, lapsilleen ja vaikka koko suvulle vain luonnonmukaisia ja allergiatestattuja tuotteita, jotka vieläpä tuoksuvat ihanalle, niin voin täysin omasta puolestani suositella tutustumaan tähän Little Butterfly London brändiin enemmän.

Pelottava perhepeti

 Perhepeti tuntuu olevan paljon päänvaivaa aiheuttava aihe. Joko sen vakuutetaan olevan vauvan turvallisin ja parhain paikka nukkua tai sitten se lytätään alas manalaan saakka. Itse koen asian niin, että toisilla se toimii ja toisilla se ei oikeasti vaan toimi ollenkaan.
Meillä se ei todellakaan toimi. Silti Noel nukkuu meidän kanssa samassa sängyssä, ainakin osittain.
Pääosin me pyritään nukuttamaan Noel aina omaan sänkyyn ja siellä oikein hyvin nukkuukin. Öisin kuitenkin herää edelleen niin monta kertaa, että mun imetysaivot päättää aina sammua siinä samalla kun syötän Noelia maaten meidän sängyssä. Siihen se jätkä sitten jää meidän väliin.
Enkä mä kestä sitä.

Tottakai se on ihanaa kun se oma rakas lapsi tuhisee maailman suloisimpana siinä kainalossa, mutta siihen se ihanuus jääkin. Varpaita suussa ja kuolaa silmässä.
 Perhepedissä mulla myös menee paikat ihan tosi jumiin. Meillä on sänky keskellä huonetta, joten vasen kylki on ainoa mahdollinen nukkuma-asento Noelin ollessa välissä. Kerran syötin Noelia oikealla kyljellä niin, että hän oli reunan puolella ja siinä superväsyssä onnistuin nukahtamaan siihen. Lopun osaattekin varmaan päätellä itse. Se tömähdys ja lohduton itku. Maailman kamalin fiilis kun heräät siihen ääneen ja tajuat mitä on tapahtunut. Onneksi koskaan ei ole tullut mitään mustelmaa pahempaa.

Viime yö herätti mut miettimään tätä aihetta ihan kunnolla.
Olin ottanut Noelin aamuyöstä tissille viereen, ihan kuten aina. Nukahdin siihen, enkä siirtänyt häntä takaisin omaan sänkyynsä. Seuraavaksi havahdun siihen, kun kuuluu hiljaista yninää ja pienet jalat potkii mua. Herään ja huomaan ettei Noelia näy. Paniikki iskee kun ymmärrän missä hän on.
Noel oli piiloutunut kokonaan päätä myöden mun peiton alle ja siinä päällä vielä Nikon peitto! Otin äkkiä peitot pois ja Noel oli aivan hiestä märkä, vaikka nukkui vaippasillaan.
Hengitys oli hiukan tiheää, mutta nopeasti rauhottui rinnalle ja jatkoi levollisesti uniaan.
Minä en niinkään.

 Se tunne oli ihan hirvittävä kun mietti miten siinä olisi oikeasti voinut käydä.
Mä en ymmärrä miten sikeesti oon voinut nukkua, etten oo tajunnut vetäväni peittoa korviin vauvan yli.
Siitä ei myöskään ole pitkä kun tämä samainen pikkukaveri oli änkenyt päänsä mun tyynyn alle, mutta sen onneksi huomasin aika nopeasti.

Tästälähin aion pysyä yösyötöt skarppina ja poika siirtyy samantien takaisin omaan sänkyynsä kun masu on täytetty.
Alkutekstiä toistaen, toisilla perhepeti toimii ja toisilla se ei todellakaan toimi, jokainen päättäkööt siitä itse.

Me sanotaan perhepedille ei kiitos.

Vanhempi on aina syypää kun lapsi käyttäytyy huonosti?

Lapsi räkäisee liukumäkeen, hiekkalinnat tallotaan ja lapio viedään kädestä. Nuoriso kaahaa mopoilla, yksi varastaa kaupasta energiajuoman ja toinen aukoo päätään vastaan tulevalle mummolle.

Seuraavaksi nämä kaikki tapahtumat saa lukea facebookin puskaradiosta.

''Vapaakasvatus, paska vanhempi, kuri puuttuu, kurjat kotiolot.''

Samantien hyökätään arvostelemaan vanhempia ja heidän kasvatustaan. Miksi?
Lapsihan ei koskaan voikkaan jättää sovittuja ohjeita noudattamatta tai tehdä typeryyksiä kaveriporukan innoittamana. En sitä sano ettei lapsen huono käytös voisi koskaan johtua vanhempien välinpitämättömyydestä, mutta musta on todella ikävää, että siihen takerrutaan aina ensimmäisenä ilman mitään faktoja.

Lapset, kuten myös me muut ihmiset olemme kaikki erilaisia. Toiset uskoo kerrasta, toiset vaatii toistoa, toistoa ja toistoa, joillekkin säännöt eivät mene koskaan perille. Joillain niitä ei ole ollenkaan.

Me käydään täällä lasten kanssa päivittäin keskusteluja siitä saako muita lyödä, saako tavaroita ottaa käsistä tai saako toisille puhua rumasti. Ja näitä asioita käydään läpi päivittäin siksi, kun niitä ikäväkyllä tapahtuu joka ikinen päivä. Lapset tietävät, että niin ei saa tehdä, mutta silti niin tapahtuu. Miksi?
Se voi olla uhmaa, huomionhakua, nälkää tai väsymystä. Mitä tahansa.
Se, että mun lapsi saattaa lyödä toista ei tee musta vastuutonta ja huonoa vanhempaa. Se miten itse reagoin tilanteeseen määrittelee sen.

Mä koen vahvasti, että mulla on ollut hyvä lapsuus ja nuoruus. Mulla on ollut ne kliseiset rajat ja rakkautta. Kotona oli aina hyvä olla. Hyvästä kasvatuksesta huolimatta tuli tehtyä typeryyksiä, jopa aika paljonkin.
Olen maalannut ala-asteella marjoilla valkoisiin aitoihin kirosanoja, olen änkenyt marjoja naapureiden ovien avaimenreikiin, varastanut rapusta mummon rollaattorin kaverin kanssa (joka me luojan kiitos palautettiin), varastanut kaupasta, juonut ja polttanut reippaasti ennen täysi-ikäisyyttä, valehdellut olinpaikkani vanhemmille, ajanut mopolla ilman korttia, lintsannut, luntannut ja mitähän vielä.

En mielestäni ole ollut mikään aivan kamala kapinoimaan, mutta ihan tarpeeksi. Näistä kaikista asioista pahin pelkoni oli, että jäisin vanhemmilleni kiinni. Ei siksi, että pelkäsin mulle käyvän jotain, vaan siksi etten halunnut tuottaa heille pettymystä. En koskaan halunnut loukata tai satuttaa heitä millään tapaa. Silti jostain todella maagisesta syystä tuli tehtyä idioottimaisia juttuja, vaikka todellakin tiesin mitä mieltä omat vanhemmat siitä olisi.

Minä, kuten varmasti moni muukin vanhempi toivoo, että mikäli oma lapsi toimii typerästi niin se toiminta pyrittäisiin estämään ja siitä tulisi itselle tieto. Ei somea, ei haukkumista, ei arvostelua. Kiitos.