Muutakin kuin äiti

Olen äiti.
Kotona nimeni on äiti tai enemmänkin ÄÄIIITIIIII! En ole töissä, eikä ole opiskelupaikkaa. Olen kotona, hoidan lasteni tarpeet ja rakastan heitä kuten äidin kuuluu. En sentään täysin erakko ole, vaan muutama kaverikin löytyy. Kaspianin kummisetää lukuun ottamatta he kaikki ovat myös äitejä.

Elämä pyörii äitiyden ja lasten ympäröimänä. Olen äiti, mutta myös vasta lähes 20v sellainen. Nuori aikuinen joka tuntee itsensä äitiyden myötä lähes fossiiliksi. Äitiys muuttaa ja kasvattaa jokaista kuten kuuluukin. Mutta usein mietin olenko enään edes mitään muuta?

 16-vuotias on vielä niin nuori ja osittain etsii vielä itseään. Yhtäkkiä hänestä tulee äiti ja kaikki kaverit katoaa. Samalla siinä katosi osa mua. 

Kun kavereina on vaan niitä toisia äitejä ja jutut kulkee lähinnä lapsissa, vanhemmuudessa ja puolisoissa, niin jotenkin se nuori minä on johonkin hukannut oman itsensä. Kasvoin äitinä, mutta en päässyt kehittämään omaa itseäni, sillä se täysin oman elämän toteutus jäi hyvin vähälle.

 On jännä, että oon vasta nyt havahtunut siihen ettei mulla oo oikeestaan mitään omia tavotteita elämässä. Tietysti aion opiskella ja työllistyä, ehkä toiveena myös joskus se oma talo, mutta muuten mulla on jo kaikki mitä tarvitsen. Se on jotenkin outoa.

Innolla odotan sitä, että pääsen opiskelemaan ja siitä töihin. Silloin olen muutakin kuin äiti, olen opiskelija, työntekijä tai ainakin jotain muuta myös äitiyden lisäksi. Älkääkä ymmärtäkö väärin! Äitiys on hienoin titteli mitä vaan voi olla, mutta jossain vaiheessa sitä haluaa olla muutakin.
Silloin saa myös hieman happirakoa lapsiin ja perinteiseen perhearkeen. Vaikka lapset ovat ihania ja kaikkineen extra huonoineen päivineen tää arki onkin ihan jees, niin kyllä sitä vaan odottaa, että voi tehdä muutakin kuin olla vain kotona lasten kanssa.

Mä kun olen muutakin kuin kotiäiti.
Olen Julia, 20 vuotta. Yleensä iloinen, muita kuunteleva, kova höpöttämään ja rakastan suklaata. Lievästi koukussa shoppailuun.

Täytyisi vain pystyä antamaan enemmän aikaa myös sille toiselle, sille äidittömälle puolelle itsestään.

Viikonloppuna otinkin ja repäisin kun lähdin vanhan ystävän kanssa muutamalle. Johan oli aikakin lähteä vähän viihteelle, ei edellisestä kerrasta ollutkaan kuin lähes 5 vuotta. Ja hei, se oli mun eka kerta baarissa! Oman ajan otto tuli kyllä täysin tarpeeseen. Kotiin oli myös ihana tulla sen neljän tunnin jälkeen, kun Niko oli saanut jopa Noelin hyvin nukkumaan ilman tissiä. Peukku Nikolle (Y).

Tähän asti on vain jotenkin ajatellut olevansa korvaamaton. Lapsilla on kuitenkin ihana isä ja Noelilla maitoa pakkasessa, joten he pärjäisivät kaikki keskenään aivan varmasti useamminkin. Unohtamatta ihania isovanhempia, jotka varmasti auttaisivat jos me yhdessä joskus jonnekkin haluttaisiin lähteä tuulettumaan.

 Joku ihmeen kynnys siihen lähtemiseen kuitenkin on. Nyt on vain opeteltava ylittämään se kynnys ja yrittää olla edes kerran kuukaudessa muutakin kuin äiti.