Kaspianin kesätukka



Kaspian pääsi eilen ensimmäistä kertaa parturiin ja sanottiin hyvästit pojan hurman kiehkuroille. Kauan mietiskelin, että maltanko leikkauttaa ne ihanat korkkiruuvikikkarat, mutta Jaden parturoinnin jälkeen on Kaspianin hiuslook ollut päältä hieman hassu. Ainoastaan takana oli kunnolla hiusta, mutta päällä vain kevyttä pitkää haituvaa. Ajattelin, että nyt kesää kohden ne olisi ihan hyvä leikata.

Hiukset käytiin leikkauttamassa Vaasan sunstationilla. Parturikampaaja oli todella mahtava! Niin ihana ja lapsiystävällinen. Moni olisi varmasti turhautunut tälläisen hulivilin kanssa, jonka pää pyörii melkein 360 astetta ympäri muutaman sekunnin välein. Ei hän. Hän vain naureskellen totesi, että ''leikataan sieltä mistä keritään''.
Toimituksen ajan Kaspian istuskeli mun sylissä. Katseltiin ikkunasta ohi meneviä autoja, mummoja ja muita ihmisiä. Pahimpaan turhautumiseen toimi pari keksiä. Pääosin Kaspian oli kuitenkin paljon rauhallisempi mitä etukäteen ajattelin. Hiuksista jopa saatiin sellaiset mihin tähdättiinkin.



Hiustyyliksi toivoin simppeliä ''sivuilta lyhyempää ja päältä pidempää'' -mallia. Ja sellainen saatiin.
Niin vain meidän vauva muuttui alle tunnissa ihan ison pojan näköiseksi.
Miten teillä on ensimmäiset parturikäynnit sujuneet lasten kanssa?


Lapsimessut2017 - Näytteilleasettajien tuotekassi




Bloggaajien kesken arvottiin tosiaan näytteilleasettjien tuotekasseja ja minä sain olla yksi onnekkaista joka sellaisen sai! Odotin jotain yhtä pientä pussukkaa, mutta yllätys oli suuri kun messuilla paljastuikin, että paketti onkin näin huikea! Multa kysyttiinkin, että kai mä olen autolla liikkeellä. Enpä ollut. Mukana oli ainoastaan rattaat ja junalla kotiin lähtiessä noiden kassien lisäksi niihin piti änkeä vielä matkalaukku. Onneksi brio go;t on varustettu mahtavalla tavarakorilla, joka ei näytä pettävän milloinkaan.
Kokonsa lisäksi myös tuotepaketin sisältö yllätti erittäin positiivisesti. Niin paljon kaikkea ihanaa! Yhtäkään meille hyödytöntä tavaraa ei ollut.

M&i -kassi on varmasti huippukätsy nyt kesällä uimarannalle mentäessä ja saahan tuolla hyvin kannettua esim kauppaostokset!
Papun keltaiset sukat pistivät heti silmään ja ovat sopivasti Kaspianin kokoa.
Jade rakastui name it;in aurinkolaseihin. Myös saman merkin newborn body oli suloinen ja se saakin mennä lahjana eteenpäin jollekkin tulevalle pienokaiselle.
Blaan tuubihuivi on ehdottomasti yksi suosikeista.
Mam:in tutti ja purulelu pääsivät Noelin mussutettaviksi. Tuttikin jopa kelpasi!
Roon leggarit on niin suloset! Täytyy vain odottaa, että Kaspian kasvaa niihin.
Dumperin lelu kuormuri on myös ollut paljon leikeissä mukana.
Melli ecoDesign laittoi pakettiin ihanan kevätpipon ja se mätsääkin ihan täydellisesti Jaden ulkovaatteisiin.
Luklabelin neuvolakorttikuoret pääsivät Noelin kortin ympärille.

Siinä listattuna omat henkilökohtaiset suosikit, mutta kuten sanoin, jokainen paketista tullut tuote tulee aivan varmasti käyttöön.
Siis mä oon niin ilonen näistä kaikista! Mä en koskaan voita mitään ja nyt voitin näin mahtavan paketin! WAUTSI!
Iso kiitos kaikille jotka tuotteitansa tähän kassiin laittoi!


Messu neitsyys menetetty - Lapsimessut 2017

  
Nyt on ensimmäiset lapsimessut takanapäin ja aika jees fiilis jäi. Ensi vuonna ehdottomasti suunnattava sinne uudestaan!

 Tarjolla oli paljon kaikeanlaista herkkua! Ei suuhun laitettavaa niinkään, (vähän kyllä sitäkin) vaan enemmän niin sanottua silmäruokaa. Oikea lastenvaatehullun valtameri. Vaatteiden lisäksi messuilla oli toki myös paljon leluja, lastentarvikkeita, sekä ilmaisnäytteitä. Lapsille löytyi myös hurjasti virikkeitä, kuten iso legopiste, temppuratoja, paloauto, pallomeri ja muita pienempiä paikkoja joissa kivaa tekemistä.



Rehellisesti sanoen mä en ottanut messuista ollenkaan selvää etukäteen. En siis tiennyt yhtään mitään mitä odottaa. Mulla ei myöskään ollut mitään tiettyä mitä lähdin hakemaan, muutamaa juttua lukuun ottamatta. Lähinnä siis mututuntumalla mentiin ja kierrettiin hypistelemässä kaikkia ihanuuksia.
Pakko myöntää, joihinkin asioihin lievästi petyin. Olin kovasti odottanut Mini rodinia, mutta sitä ei ollut tarjolla kuin vain muutama rekki ja aika heikolla valikoimalla. Vimmalta olin myös lähtenyt hakemaan Noelille lettibodya tai leggareita, mutta niitäkään ei ikävä kyllä ollut ollenkaan tarjolla. Lettiä löytyi ainoastaan aikuisten mustissa leggareissa ja lasten tunikoissa. Mun viimeinen toive, gugguun nauhallinen tupsupipo värissä water blue - ei enään kokoja, ei edes varastossa. Myös papulta mun toivomat polvipaikat juuri toivotussa koossa oli mennyt. Vähän ärsytti. Mutta aloittelijan moka, olin vain liian myöhään paikalla.

Me messuiltiin lauantaina ja messukeskukseen suunnattiin heti aamusta. Suoraan gugguun osastolle, eikä tarvinnut edes jonottaa, jes! Sieltä nappasin Nopsukalle limen värisen unisex bodyn ja lime/whitesand leggarit. Olisin halunnut samanmoisen setin myös waterblue värissä, mutta bodyja en löytänyt ollenkaan. Mun budjetti ei todellakaan ollut mikään suuri ja oon sen verran pihi akka, että sen myytävän tuotteen täytyy oikeesti aiheuttaa semmonen ''pakko saada'' - efekti, että mut sais sen ostamaan. Tosiaan pienen budjetin vuoksi en viitsinyt laittaa gugguuseen enempää rahaa, sillä ajattelin, että vimmat, rodinit ja muut heräterekit on vielä kiertämättä. Olisi vaan pitänyt pistää haisemaan kun siihen oli mahdollisuus. Oltaisiin kyllä vielä palattu gugguun osastolle, mutta jonot olivat niin jäätävät, että jätettiin väliin
 Haban osastolta ostin Jadelle ja Kaspianille kivan leikki pizzasetin. Aivan hävettää sanoa, mutta mitään muuta mä en tuon ja muutaman gugguun vaatteen lisäksi messuilta ostanut. Oikeesti, miettikää! Miten se on edes mahdollista. Kuka pystyy lähtemään lapsimessuilta vain muutaman pienen ostoksen kanssa? 
No minä näemmä ainakin.


Kuten alussa sanoin, messuista jäi kuitenkin hyvä fiilis! Oli ihana kierrellä ja katsella kaikkia hienoja kuoseja sekä muita tuotteita. Vimman piste jäi erityisesti mieleen, sillä se oli täynnä ihanan värikkäitä ilmapalloja muuten tummasävyisen valikoimansa piristämiseksi. Iso plussa myös aivan mahtavalle liberon vaipan vaihtopisteelle!
Jos jotain parannettavaa ensi vuoteen, niin ainakin isommat kulkuvälit pisteillä. Vaunujen kanssa aika ahdas ja vaikea kulkea vaaterekkien välissä. Siitä syystä myös monet vaatteet jäivät kunnolla katsomatta, kun ei sinne vain yksinkertaisesti päässyt. Näin siellä myös yhden imetyspisteen, en tiedä oliko niitä enemmän, mutta jos ei, niin mun mielestä ainakin voisi olla. Tai edes enemmän istumapaikkoja jossain sivummassa. Näin pikaisesti ajateltuna ainakin nämä tuli mieleen.

Me saatiin messuille blogipassi ja bloggaajien kesken arvottiin mahtavia näytteilleasettajien tuotekasseja! Minä, joka en koskaan oikeasti voita yhtään mitään voitin sellaisen! Ihan huippua! 
Paketin sisällöstä lisää seuraavassa postauksessa, tässä kuitenkin jo pieni kurkistus sinne.



Poikien neuvola


Tänään meillä oli neuvolapäivä ja käytiin katsastamassa Noelin 4 kuukautis ja Kaspianin puolitoistavuotis mitat. 
Aluksi mulla oli kamala stressi siitä, että millä ihmeellä me päästään aamu kymmeneksi neuvolaan. Jade ei jaksaisi kävellä muutamaa kilometriä tarpeeksi ripeästi tai sitten täytyisi olla valmiina lähtöön jo reilu tuntia aikaisemmin. Sekään ei välttämättä riittäisi. Meidät tuntien ollaan kuitenkin aina joka paikasta myöhässä. Päädyin riskillä siihen vaihtoehtoon, että mennään bussilla. Se riski kannatti, sillä tällä kertaa me jopa mahduttiin meidän hyökkäys tuplilla sisään ja oltiin neuvolassa jopa varttia ennen varsinaista aikaa! Hyvä me!


Kaspian
Kaspian on aivan näillä näppäimillä jo yhden vuoden ja 7 kuukauden ikäinen taapero. Puolitoistavuotis neuvola venyi siis noin kuukaudella, mutta oli järkevämpää laittaa pojille sama aika, kuin kaksi erillistä aikaa samalle kuulle. Saatiin nyt vähän niinkuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Normaalin neuvolakäynnin lisäksi oli samalla paikalla myös lääkäri. Neuvolassa on aina jotenkin ihan erilainen meininki kun perus tädin lisäksi on joku muu, esim juuri se lääkäri tai vaikka harjoittelija. Kukaan ei silloin oikeestaan höpöttele turhia, vaan ainoastaan ne pakolliset kysymykset.
 Neuvolatädin kanssa otettiin Kaspianista mitat ja lopuksi lääkäri tutki. Kyselivät syökö Kaspian itse - ja kyllä, ei tuo enään anna syöttää ollenkaan. Kaksin käsin vetelee ruokaa naamaansa niinkuin pieni alkuasukas. Nyt onneksi lusikka on jo enemmän päässyt päärooliin. Kyseltiin myös puhumisesta ja liikkumisesta. Kaspian on ollut tähän asti aika vähä-puheinen, mutta nyt on alkanut nappailemaan kaikkia sanoja sieltä täältä ja ne jää heti mieleen. Lauseita tulee yksi; ''auto menee.'' Mutta mitä muutakaan todellisen autofanin suusta voisi tulla.
Liikkumisen suhteen Kaspian on todella vilkas. Jätkä sinkoilee paikasta toiseen kuin mikäkin duracell pupu. Uusi hitti on keittiönpöydälle kiipeäminen ja sen päällä juokseminen.
Yllätyin, että Kaspianin ei pitänyt näyttää osaavansa mitään. Ainakin muistaakseni Jaden 1,5v neuvolassa piti rakentaa kolmen palikan torni. Ehkä homma on muuttunut tai sitten mä muistan vain väärin.

Kaikki oli kuitenkin kehityksen, terveyden ja kasvun myötä juuri mallillaan.
Kaspian on nyt 81,3cm pitkä ja painaa 10930g. Py oli 47,6cm.

7 kuukaudessa pituutta oli tullut 8,3cm ja painoa 1550g. Pää oli kasvanut 1,6cm.



Noel
Neuvolaan päästyä Noelilla oli heti tosi huono huumori. Normaalisti super iloinen ja nauravainen vauva oli pelkkää lohdutonta itkua koko tutkimusten ajan. Uskon sen johtuvan liian lyhyiksi jääneistä päikkäreistä. Kaikki mitat ja muut hommelit saatiin kuitenkin hyvin otettua toisen pahamielisyydestä huolimatta. 
Nyt meillä oli käynyt se kuuluisa 4 kuukauden iän kasvun notkahdus. Kasvu oli nyt siis suunnilleen puolittunut siitä mitä normaalisti on kuukaudessa kasvanut.

Noel on nyt 64,5cm pitkä ja painaa 7950g. Py oli tasan 40cm.
Ei aivan mennyt oletettu 8kg rikki. Painoa oli nyt tullut viime neuvolasta vain 480g ja pituutta 1,1cm.
Neuvolasta ei kuitenkaan oltu huolissaan, enkä minäkään ollut. Tämä on taas vain tämmönen vaihe mikä monilla tulee. Niin oli Kaspianillakin samassa iässä.
Kiinteistä puhuttiin vain sen verran, että mitä mieltä itse asiasta olen. Totesin, että kyllä me tähdätään hyvillä mielin siihen 6kk täysimetykseen. Ei meillä ole mikään kiirus.

Noel on tosi jäntevä tapaus ja jälleen kerran sai siitä kehuja. Vielä ei käännytä, mutta vatsallaan ollessaan jo pienesti pyörii napansa ympäri, sekä työntää jalkoja masun alle, eli nostelee pyllyä. Kovat halut olisi jo liikkeelle lähtöön, mutta mä oon kyllä sitä mieltä, että ei onneksi ihan vielä!
Sylissä ei viihdytä makuullaan olleskaan, ellei sitten ole tissi suussa. Väkisin vääntää istumaan ja hienosti kyllä istuukin jo selkä suorana kuin tukki.

Yöt meillä menee edelleen aika vaihdellen. Viimeset pari yötä on mennyt todella hyvin verrattuna normaaliin. Nyt on menty vain yhdellä syötöllä ja pari yötä taakseppäin nukuttiin jopa yksi kokonainen yö (21-07) ilman yhtäkään syöttöä. Viime yönä tosin ähistiin taas enemmän. 
Peukut pystyyn tälle yölle.


Tulevasta viikonlopusta onkin tulossa huisin mahtava! Huomenna me lähdetään Nopsukan kanssa junalla kohti Vantaata ja lauantaina suunnataan blogipassin kera lapsimessuille!
Saa tulla moikkaamaan jos meihin sattuu törmäämään!

Minäkuva kolmen raskauden jälkeen


Kolme kertaa.
Kolme kertaa mun kroppa on saanut jotain todella ihmeellistä aikaan. 
Se on kantanut pientä ihmistä sisällään yhteensä 793 päivää.
Mun rinnat ovat tuottaneet ja antaneet ravintoa yhteensä 491 päivää ja tuotanto jatkuu edelleen.
Tämä kaikki melkein kolmen vuoden sisään.

Sanomattakin selvää, että kroppa muuttuu.

Sitä ei voi edes sanoin kuvailla miten mahtava naisen kroppa on ja miten huimiin juttuihin se kykenee. Raskaus on hieno asia, se muuttaa vartaloa ja se muuttaa sitä hyvän asian vuoksi.
Onko niistä muutoksista pakko tykätä?
On tai ei, minä en pidä siitä miten raskaudet ovat tätä vartaloa muuttaneet. Kaiken huomioon ottaen mun kroppa on tehnyt huikean työn palautuakseen näinkin hyvin kolmesta raskaudesta pienellä välillä. Silti mä olen niin typerä, että vertaan sitä siihen entiseen, jolloin ei vielä lapsia ollut. Hei haloo! Järkikin sen sanoo ettei kolme lasta synnyttäneen vartalo voi mitenkään näyttää samalta, kuin silloin 15-vuotiaana ennen lapsia. Tai voi, mutta se vaatii hemmetisti aikaa ja töitä.
 Peiliin kun katsoo, niin tuntuu näkevän ainoastaan vikoja. Sunnuntaina oli kummipojan syntymäpäiväjuhlat ja voi jesus kun ihmisellä voikaan olla paha vaatekriisi! Mikään ei sopinut, vaan joka paikasta tuntui tursuavan jos jonkinmoista makkaraa. Teki mieli vain itkeä ja heittää itsensä vaatteiden mukana roskiin. Lopuilta päädyin cubuksen kainaloihin yltäviin leggareihin ja h&m:n telttamaiseen paitaan. Silti ahdisti.
Vatsalihasten erkauma löytyy ja siitä johtuen keskikroppaa komistaa vähemmän söpö pömppis. Syviä vatsoja pitäisi jaksaa tehdä niin kyllä senkin saisi kuntoon. Seistessä kroppa on joinain päivinä ihan siedettävässä muotissa, mutta auta armias kun istut! Sama asia kuin jätskitötterö tippuisi maahan väärinpäin. En väitä olevani lihava, ei en todellakaan, mutta laihaläski kuvaa mua varsin hyvin.

Muutaman kroppakuvan oonkin someen jo laittanut ja saanut nopeasta palautumisesta kehuja. Muiden silmissä näytän mahdollisesti ihan hyvältä, mutta ei se paljoa merkitse, kun itsestä tuntuu niin paskalta omassa varressa. Mä tiedän, että olen palautunut raskauksista varmasti paremmin kuin jotkut muut, mutta se ei tosiaankaan takaa tyytyväisyttä itseensä. Ehkä pitäisi olla, mutta en osaa. Tämä kroppa ei vaan oo mua varten.



En kuitenkaan aivan turhaan tässä märise. Mä jopa oikeasti yritän tehdä tälle asialle jotain. Nyt on pian kuukausi takana terveellisempää elämää ja on jopa muutama kilo ropissut poiskin. Suklaa on edelleen mun päivittäinen arkiherkku, mutta muuten kaikki muu roska on lähes kokonaan jäänyt pois. Vaaleat viljat vaihdettiin tummiin, lihapiirakat ja muut eineshöttöroskaruuat korvattu hedelmillä, smoothieilla ja rahkalla. Viikonloppusin saa sitten mässätä sipsiä tai mitä ikinä tekeekään mieli. Nyt ollaan taas sairasteltu, joten ulkoilukin jäänyt vähemmälle, mutta eiköhän nyt ilmojen lämmetessä innostus ulkoiluunkin taas löydy. Pääsiäinen hieman sotki kuvioita ja herkkuja on vedetty putkeen jo viidettä päivää. Itsekuri on ihan pohjalla, mutta eiköhän tästäkin vielä nousta ja päästä takaisin ruotuun.

Uskon, että vielä joskus voin katsoa peiliin ja todeta ''wau, tänään näytän hyvältä.''

Pääsiäistervehdys


Ensinnäkin hyvää pääsiäistä!
Meidän aamu alkoi lasten osalta reippaasti jo klo. 07 tienoilla. Aamupalan jälkeen, puuron täyteisin vatsoin lapset saivatkin aloittaa suklaamunien etsinnän. Tämä munajahti tulee mun omasta lapsuudesta ja haluan jatkaa sitä perinnettä myös omien lapsien kanssa. Mun äiti viljeli suklaamunia pitkin kotia joka vuosi niin pitkään kun vain asuin kotona. Ihana äiti.
Niko oli piilotellut munat yöllä, joten edes mulla ei ollut mitään tietoa niiden olinpaikasta. Lasten kanssa saatiinkin sitten yhdessä kurkkia paikkoja. Lapset löysivät suklaamunat todella nopeasti, niin nopeasti, että edes minä en meinannut pysyä menossa mukana. Kaspiankin näppäränä poikana ehti haukata kindermunasta maistiaisen kuorineen.




Täällä Pohjanmaalla tosiaan virvotaan pääsiäislauantaina, eli n. viikkoa myöhemmin missä yleensä muualla on tapana. Itse en näin pienillä lapsilla näe trullittelua niin kovin tärkeänä, että lähdettäisiin kiertämään vieraiden ovia. Päätettiin kuitenkin käydä muutaman sukulaisen ja tuttavien luona virpomassa samalla reissulla kun matkattiin Laihialle mummulaan. Jadea ujostutti kamalasti, joten minä toimin ''juoruakkana'' ja loruttelin neidin puolesta. Kaspiankin nukkui tyytyväisenä autossa samalla kun hänen ämpäri täyttyi herkuista.
Pukeutumisen suhteen meillä ei ollut mitään tiettyä noita -tai kissatyyliä. Pukeutumiskoodi oli luokkaa ''mennään sillä mitä kaapista löytyy.'' Mutta hyvin me pärjättiin niinkin.

Laihialla saatiin lähes samantien istua ruokapöytään herkkuaterian ääreen. Siellä koko päivä vierähtikin nopeasti enemmän ja vähemmän herkutellen. Ja kotiin päästyä oli pakko herkutella vielä vähän lisää. Ostin pussillisen suklaata trulleja varten, mutta ei täällä käynyt kukaan sinä aikana kun oltiin vielä kotona! Mutta en valita, sillä minä ja suklaa sovitaan hyvin yhteen.

Huomenna tiedossa lisää herkuttelua lasten pikkuserkkujen synttäreillä, sekä päivemmällä suunnataan mun vanhempien luo ja siellä on varmasti meille jonkinlainen herkkukätkö odottamassa.
Ei tarvitse kysyä minkä vuoksi joulu ja pääsiäinen on musta ihan parhaita.


HUOM! 
Blogin facebook sivut ovat muuttuneet, joten käykäähän uudestaan tykkäämässä mikäli haluatte jatkossakin pysyä uusien postausten ja muiden juttujen mukana!
 Uusille sivuille pääset klikkaamalla TÄSTÄ!
Linkit blogin fb-sivuille ja instagramiin löytyy myös ihan täältä blogin sivuilta ''SEURAA SOMESSA'' otsikon alta.




Pakko ulkoilla päivittäin - kyllä vai ei?

Onko päivittäinen ulkoilu ihan välttämätöntä? - Monet vastaavat kyllä, mutta minä laiskuuttani sanon ei.



Mun on pakko myöntää, että ei me ulkoilla tai puistoilla läheskään joka päivä. Ei siinä ettei se olisi kivaa. Ulkoilu on tosi virkistävää ja lapsetkin nauttii ihan kympillä.
 Mä oon vaan aika laiska lähtemään ulos. Varsinkin nyt talviaikaan pystyn melkein sormin laskemaan kaikki ulkoilu kerrat. Siihen tosin vaikutti myös mun loppuraskaus ja se, että Noelin syntyessä oli kamalat pakkaset ja vauvaa ei saanut viedä ulos. Enkä varmasti olisi mennyt, vaikka ei vauvaa olisikaan ollut. Jäätävällä pakkasella ulkoilu on tuskin kenestäkään kivaa. Suomen talven tuntien muutenkin joka toinen viikko on maa täynnä loskaa ja seuraavalla viikolla paikat on ihan jäässä. Varsinkin täällä Vaasassa puistot ovat olleet yhtä luistelurataa pahimpina aikoina. Ei sellaiseen voi pienten lasten kanssa mennä ilman pelkoa siitä, että joku halkaisee päänsä.

Varsinkin näin talvisin siihen ulos lähtemiseen tuntuu olevan hurjan suuri kynnys. Pitää pukea kaikki ulkokamppeet ja muutenkin se koko kylmyys, hyrr. Meillä menee aina lähes tunti pukemiseen ja ulos lähtemiseen, joskus jopa kauemmin. Lapset kiljuu ja huutaa, toiselta on hukassa hanska ja toiselta villasukka. Yksi tukehtuu kuumuuteen toppatamineissaan, kun kaksi muuta on vielä pukematta. Lapset juoksee karkuun ja yksi on jo ehtinyt riisua kengät, pipon ja hanskat samalla kun puet toista. Ja taas kaikki alusta. Vihdoin kun päästään ovesta ulos, ulkona viihdytään tunti ja sitten lapset vinkuu takaisin kotiin.
Jaksaisinko tuon kaiken joka päivä yhden tunnin vuoksi? - Ei en jaksa, eikä mun mielestä tarvitsekkaan.




Välillä saa netistä lukea silmät pyöreinä kuinka jotkut ulkoilevat säästä riippumatta 4-6h päivässä lasten kanssa. Siis mitä? Miten ihmeessä te esimerkin supermutsit jaksatte? Mulle samaa taikajuomaa, kiitos. Ymmärrän, että joidenkin vaan on pakko tai muuten lapset kiipeilee pitkin seiniä turhautuessaan. Kyllä meilläkin sen eron huomaa, että ollaanko sinä päivänä ulkoiltu vai ei, mutta ei onneksi mitenkään suuressa mittakaavassa

Kevät alkaa olemaan onneksi jo ihan ovella ja kesää me odotetaan enemmän kuin mitään. Silloin ulkoillaan kyllä päivittäin, ellei aivan esterin peestä vettä sada.
Täällä on kyllä ollut jo tosi lämpöisiä kelejä, mutta jostain pilven hattarasta se lumisade taas tiensä tänne löysi. Voisi tuo valkoinen moska nyt vaan pysyä poissa kevään tieltä. Olin nimittäin juuri viikonloppuna ehtinyt kasata jo kaikki toppavermeet kaappeihin ja kaivanut välikautta esiin. Tänään ulos lähtiessä ne saikin repiä sieltä takaisin ja pukea päälle, sillä mittari näytti nollaa ja ulkona oli aivan hyytävä tuuli. Tänäänkin jo heti ulos katsoessa teki mieli kääriytyä jättimäiseen villasukkaan ja mennä sohvan alle piiloon. Onneksi on kuitenkin ystäviä, jotka saavat jopa munkin takamuksen ylös ja ulos, vaikka aluksi ei huvittaisikaan.
Loppupeleissä se ulkoilu on kyllä tosi piristävää, kunhan vaan selviää siitä ovesta pihalle asti.

Ulkoillaanko teillä päivittäin vai löytyykö sieltä muitakin, jotka varsinkin talvisin on hieman laiskempaa sorttia?



Muutama vinkki synnytykseen


Mammalandian yhteistyöpostaus.
Kuukausittain Mammalandian bloggaajat postaavat yhdestä yhteisestä aiheesta ja nyt huhtikuussa aiheena on ''vinkit synnytykseen.''



Mulla itsellä on takana kolme synnytystä ja jokainen niistä on ollut kovin erilainen. Kaikissa kolmessa on olleet ihan omat kaavansa, joilla synnytys on kulkenut eteenpäin. Synnytyksen kulkuun on todella vaikea itse vaikuttaa, vaan se kulkee ihan omalla painollaan. Kannattaa kuitenkin miettiä, että mitä sinä itse synnytykseltä haluat?

ENSIMMÄINEN VINKKI
Hanki tietoa synnytyksestä
On hyvä käydä tulevaa synnytystä mielessä läpi. Miettiä omia toiveita. Haluaako kivunlievitystä ja jos, niin millaista? Vaihtoehtoja on nimittäin paljon. Niihin pystyt tutustua kätevästi netissä ja tietysti myös neuvolassa ja synnytysvalmennuksissa. Amme oli mun mielestä ainakin ihan korvaamaton kivunlievityksessä.
 En suosittele lukemaan googlesta mitään kauhukertomuksia, mutta itse rakastin raskausaikana lukea muiden synnytyskokemuksia! Ne avasivat pienesti ovea synnytyksen maailmaan ja auttoivat ymmärtämään paremmin synnytyksen kulkua.
Suosittelen myös liittymään facebookissa ryhmään nimeltä aktiivinen synnytys. Sieltä saat varmasti uutta näkökulmaa synnytykseen, varsinkin jos tavoitteena on lääkkeetön synnytys. 



Esikoistani, Jadea synnyttäessä heti kun päästiin saliin kätilö tokaisi '' voit mennä tuohon sänkyyn makoilemaan.'' Siinä sängyllä makasin läpi synnytyksen, sillä luulin etten saanut liikkua.

TOINEN VINKKI

Kuuntele itseäsi ja kehoasi
Jos kävely tuntuu hyvältä, kävele! Sheikkaa, tanssi, pyörittele peppua, huuda ja päästä vaikka muutama kirosana. Synnyttäjällä itsellään on täysi valta vaikuttaa omaan oloonsa. Jos tunnet, että tarvitset kipulääkettä, pyydä sitä.
Moni on sitä mieltä, että puhelin ei kuulu synnytykseen. No, minulle se kuului. Se rentoutti ja toi omalla tavallaan voimaa kun sai päivitellä muille tietoja synnytyksen etenemisestä ja samalla muut tsemppasivat ruudun toisella puolen. Jos joku olisi minulta sen kieltänyt, niin en olisi uskonut. Se on minun synnytys ja puhelin toi edes hieman helpotusta sen kivun keskelle.
Synnytyksessä vain ja ainoastaan sinä itse tiedät mikä tuntuu hyvälle ja mikä ei. Kukaan muu ei voi sitä toisen puolesta määrittää.

KOLMAS VINKKI
Ulkonäöstä viis
Moni miettii kannattaako osastolle ottaa omat vaatteet mukaan. Ei, ei tarvitse, eikä kannata ellet välttämättä halua pilata valkoisia freddypyllyhousujasi jälkivuodolla. Sairaalasta saa mukavan, ei niin kauniin tantun ja sen lisäksi pitkän aamutakin. Myös kuuluisat verkkopikkarit tarjoaa sairaala ja ne on muuten aivan täydelliset pökät juuri synnyttäneelle. Myös jättivaipat aka tenat tarjoaa sairaala, eli myöskään omista siteistä ei tarviste huolehtia. Imetysliivien lisäksi mukaan kannattaa napata ainoastaan kotiinlähtövaatteet ja kaapista kannattaakin valita ne kaikista mukavimmat kuteet, ulkonäöstä viis. Melkein unohdin! Omat sukat myös osastolle on ehdoton ykkönen.
Tietysti sairaalassa saa käyttää myös omia vaatteita jos niin haluaa, sitä ei kukaan kiellä.


Kolmosen synnytykseen toiveena oli, että sairaalassa kivunlievityksenä käyttäisin TENS -laitetta. Sairaalaan mentäessä olin kuitenkin jo lähes 8cm auki, joten TENS oli tässä vaiheessa jo täysin hyödytön. Luomuna kuitenkin mentiin, kuten myös se oli toiveena.

NELJÄS VINKKI

Suunnittele, mutta älä lukitse
Mikäli noudatat ensimmäistä vinkkiä, tiedät myös kivunlienityksistä ja erilaisista ponnistusasennoista. Kannattaa laatia lapulle toiveet synnytystä varten ja sairaalaan mentäessä anna lappu kätilöllesi. Toiveena voi olla esimerkiksi, että huoneen tulee olla hämärä ja haluat, että hilajien musiikki soi taustalla. Tai, että haluat ponnistaa jakkaralla, mutta et missään nimessä kyljellään. Tällöin kätilöt pyrkivät noudattamaan toiveitasi, ellei niille ole jotain estettä. Älä kuitenkaan lyö toiveita lukkoon ajatuksella ''näin se synnytys menee.'' Sillä se ei todellakaan välttämättä mene, mutta niihin sinun toiveisiin synnytyksessä tähdätään.


VIIDES VINKKI
Tukihenkilö
Mieti kenet haluat synnytykseen mukaan. Luonnollisesti mukaan tulee lapsen isä, mutta ei välttämättä. Voit ottaa mukaan oman äitisi, anoppisi tai vaikka parhaan ystäväsi. Halutessasi voit synnyttää myös yksin tai palkata mukaan ammattitaitoisen doulan. 
Kannattaa kertoa tukihenkilölle etukäteen mitä häneltä synnytyksessä toivot. Mutta kannattaa myös edelleen muistaa se, että toiveet voivat muuttua rajustikkin kun h-hetki on käynnissä. Moni ei esimerkiksi voi synnytyksen aikana sietää lainkaan kosketusta, kun taas toiset turvautuvat läheisen kosketukseen ja suorastaan roikkuvat kaulassa kiinni supistusten tullessa.
 Itse lukeudeun tähän ensimmäiseen osioon. Viihdyn enemmän yksikseni ja täysin omassa maailmassani. Rehellisesti sanottuna, en edes kunnolla muista Nikoa synnytyksistä. Mutta siitä huolimatta hän on ollut mahtava tukihenkilö ja korvaamaton henkinen apu.


KUUDES VINKKI
nipsnaps* 
Oon huomannut, että moni odottaja suorastaan kammoksuu välilihan leikkausta. Monesti kuullut sanottavan, että ''mitä tahansa, kunhan välilihaa ei leikata!'' Haluan lohduttaa ja sanoa, että ei se onneksi kaikilla tarkoita sitä ettei istu normaalisti ilman kipuja ensimmäiseen puoleen vuoteen. Yleensä episiotomia paranee hyvin ja aika nopeasti. Itse söin kipuun kipulääkettä ensimmäiset 5 päivää ja silloinkin vain aamusin ja iltasin koin lääkkeelle tarvetta. Ensimmäisen viikon istuin vinossa kankun puolta vaihdellen, mutta siitä eteenpäin istuminen sujui jo normaalisti ja lähes ilman kipuja. Vajaa kuukausi, niin ei koko toimenpidettä enään edes huomannut. Asiasta oli muistuttamassa enään arpi, joka nopeasti muuttui niin ettei sitä ilman peiliä edes löytänyt. Nykypäivänä eppari tehdään muutenkin vain jos on pakko. Se on pieni juttu lapsen henkeen verrattuna. Ei siis kannata kammoksua sitä liikaa etukäteen. Jos se tapahtuu, se tapahtuu hyvästä syystä.


SEITSEMÄS VINKKI
Palkinto
Usein jossain vaiheessa synnytystä kipu on aivan sitämätöntä ja tekisi mieli kirota se kolmijalkaien osapuoli helvettiin. Niissä kivuissa ei paljon ''pian on vauva sylissä'' -kliseet lohduta. 

Mutta se on totta. Näin kolme lasta maailmaan pukanneena voin sanoa, että se työ ja tuska on täysin sen palkinnon, ihanan oman pienen vauvan arvoista. Yritä siis tähdätä ajatukset siihen tulevaan pieneen. Yleensä myös tuo tuskasin vaihe tarkoittaa sitä, että pian ollaan jo ihan loppusuoralla. Ajatus siitä, että pian kaikki on ohi on tuonut itselle ainakin hieman lisää voimaa kivun kestämiseen.
Usko tai älä, synnytystä tulee ikävä jo ennenkuin huomaatkaan.



Osana Mammalandiaa

We are back!
Noelilla on ollut viimeisen kuukauden aivan jäätävät superyöhulinat käynnissä ja se on näkynyt blogin hiljaisuudessa suuresti. En sanoisi, että parempaan ollaan menossa vieläkään, mutta nyt alan jo taas tottua näihin harmaisiin silmäpusseihin. Ihana kevät tuo kuitenkin mukavan tuulahduksen lämpöistä kesää ja se piristää hurjasti!

Uudet tuulet puhaltaa myös blogin puolella. 
Me ollaan nyt osana Mammalandia -yhteisöä!

Blogin puolella se tarkoittaa sitä, että kirjoitustahti nousee ja postauksia tulette näkemään viikoittain. Postaukset koostuu edelleen täysin mun omista ajatuksista, sekä meidän arjesta ja ovat täysin saman tapaisia höpinöitä kuin aina ennenkin. Niihin ei siis mitään suurta muutosta.
 Kerran kuukaudessa kaikki Mammalandian bloggaajat kirjoittavat yhteistyöpostauksen.
Blogi pääsee myös osallistumaan kaupallisiin yhteistöihin Mammalandian kautta.

Mahtavaa saada tämmöinen mahdollisuus ja tosi mukavaa päästä tutustumaan toisiin bloggaajiin ja heidän blogeihin! Innolla odotan mitä Mammalandia tuo tullessaan.


Pssst! Käykää myös ehdottomasti blogin facebook sivuilla (tästä, klik!) osallistumassa arvontaan, jossa voit voittaa lipun lapsimessuille Helsingin messukeskukseen 21.4.-23.4.2017!