Juhlava viikonloppu

Tammikuun viimeinen viikonloppu on nyt vietetty ja se olikin täynnä aikamoista hälinää. Lauantaina juhlittiin ihanan peikkotytön ristiäisiä.  Meikäläinen sai jälleen kerran uuden ihanan kummitettavan lisää. Nyt näitä rakkaita löytyykin jo neljä kipaletta. <3 Lauantaiaamuna meinasin joutua perumaan ristiäisiin menon kokonaan, sillä yöllä alkanut jäätävä päänsärky oli läsnä edelleen vielä herätessäkin. Niin mun tuuria! Tietysti megamigreeni iskee päälle juuri silloin kun on tärkeä meno. Ehdin Melissalle laittamaan jo viestiäkin etten pääsisi tulemaan, mutta sitten vajaa tuntia ennen ristiäisiä särky kuitenkin onneksi lakkasi. Ei siinä sitten muuta kuin kimpsut ja kampsut kasaan ja menoksi! Jadekin oli mennyt jo edellisiltana mummulaan yökylään, joten ristiäisiin mentiin vain kolmisteen.

 Tiedättekö minkä jälkeen on muuten aika superi olo? - sen kun 40. minuutissa laitat itsesi valmiiksi (meikkaat, hiukset, puet), puet ja ruokit lapsen ja ehdit vielä heitellä tavarat ja lelut paikoilleen sekä heiluttelemaan vielä imuriakin sielätäälä. Aikamoinen supermutsi, vai mitä?

Ristiäiset sujuivat tosi kivasti (ainakin mun mielestä, tiedä sitten mitä mieltä Melissa on;)). Se on ainavaan yhtä kamalaa seistä sielä kaikkien edessä ja pidellä sitä pientä sylissä kädet täristen, mutta on se kyllä sen arvosta. Sielä seistessä ajatukset on luokkaa; '' Älä pyörry, älä tiputa vauvaa, ei paniikkia, älä pyörry.'' Mutta selvisin kuin selvisinkin siitä ihan mainiosti.

Suloinen pieni sai suloisen nimen: Vanessa Cecilia Anastasia.

 Ristiäisten jälkeen pikapikaa kotiin ja Niko läks miesten kesken lätkämatsiin ja me naiset (+Kaspian) jäätiin meille viettämään naisteniltaa lastenleffan parissa. :D Ei siinä, rento ja mukava ilta.

Sunnuntaina suunnattiin Seinäjoelle viettämään lasten serkun 7-vuotis syntymäpäiviä. Herkkuja, herkkuja, herkkujaa. Luulisi ainakin pärjäävän ehkä taas hetken ilman..*kaivaa suklaata kaapista.*

Viikonloppu on tosiaan ollut täynnä juhlaa ja huulipunaa huulissa. Nyt onkin hyvä lojua haisuverkkareissa meikittömänä ainakin viikon verran!

Kaspian 4kk + neuvolalääkäri

(1kk, 2kk, 3kk)

Kassu Kaspi Kaspian tuli maanantaina jo 4 kuukautta! Meillä oli tässä hetki sitten jonkinlaiset 4kk hulinat ja voi jesus mitkä bileet Kaspianilla olikaan aina öisin. Myös tissi oli parasta tappeluseuraa sen muutaman päivän. Nyt on onneksi hulivilihulinat poissa ja yöt jatkuvat mukavasti 1-2 herätyksellä. *kopsutikop.

Kaspian on oppinut kiljumaan niin, että kylät raikaa ja naapurit änkee korvatulippia korviin. Kiljumisen myötä meidän vakavanassu aka Kaspian nauroi muutama päivä sitten ensimmäistä kertaa! Ihana pieni hörönauru kuultiin, kun Niko pompotteli Kaspiania ylös ja alas. Siihen se nauru sitten jäikin ja taas mennään vakavalla naamalla. Taitaa Kaspianista tulla isona kansanedustaja. :D Kaspian on kyllä semmonenkin hölpötihöppöö ja juttua riittää! Hän myös ilmaisee mielipiteensä varsin selvästi jos juttukaveri on liian hiljainen.
Kolmen kuukauden iässä Kaspian kääntys muutamasti selältä masulleen, mutta eheei eipäs enään. Kyljelle päästään ja sitten takutaan ja maristaan kun ei osatakkaan kääntyä loppuun asti. Mahalta selälleen Kaspian kyllä kääntyilee ahkerasti ja nyt sen jo huomaa ettei se enään ole pään painosta johtuvaa vahinkokääntyilyä. Istuminen on myös ihan pop ja sylissä tönötetäänkin jo selkä suorana, ihan niinkuin Jadekin teki tässä iässä ja 5kuukautisena tuohan osasikin istua jo ilman tukea.
Täällä menee nykyään myös kaikki suuhun. Sormet, nyrkit, lelut, räsyt, mun sormet, ihan kaikki! Ja tätä kuolaaaaaaaa! Siitä voisi oikeasti saada uima-altaaseen hyvät täytteet kesää varten. Okei yök, ehkä ei. Hampaita ei kuitenkaan vielä näy lähimainkaan, ja hyvä niin. Säästyypä minun tissiparat vielä edes jokusen tovin niiltä raastimilta.

Tänään käpsyteltiin koko perheen voimin Kassun 4kk neuvolaan. Heti kun sisään päästiin ja ehdin tuolille istumaan päästi Kaspian sellasetkin ykkösluokan megayrjöt mun päälle. Sen siitä saa kun syöttää vauvan, unohtaa röyhtäyttää, lykkää suoraan vaunuihin makaamaan, kärryttelee puolijuosten mettätiellä, riisuu nopsaan ja nostaa syliin istumaan. Pikaisesti otettiin nt:n huoneessa mitat, jutusteltiin hetki ja siirryttiin takaisin aulaan odottamaan lääkärille pääsyä.

4kk mitat:  (3kk mitat)

Paino: 6640g  (5790g)

Pituus: 63,6cm  (60cm)

Pipo: 41cm  (39,1cm)

Lääkärille päästyä hän katteli Kaspianin mittoja ja tokaisi, että maidon sijasta taidankin tuottaa kermaa. Olihan poika saanut kolmessa viikossa tasan 800g painoa lisää! Ilman alkukuukauden sairastelua, olisi painoa varmasti tullut jälleen se kilo. Lisäksi lekuri vielä sanoi, että soseita voidaan aloitella vasta sitten kun itsestä hyvältä tuntuu, mikään kiire ei tosiaankaan ole! Mä vielä niin monena päivänä aattelin kaikkia kauhukuvia siitä, kuinka meille varmasti tuputetaan soseita ja mietin jo valmiiksi sanoja täysimetyksen jatkamisen puolesta. Niitä sanoja ei onneksi tarvittu, vaan nyt jatketaan hyvillä mielin vielä pelkän tissittelyn parissa ja katellaan niitä kiinteitä sitten lähempänä 6 kuukauden ikää.
Puhuttiin myös Kaspianin silmistä ja nyt ne ovat ainakin huomattavasti paremmassa kunnossa kuin ennen, eivätkä rähmää paljoa, joten mitään sen suurempaa ei niiden suhteen tehdä. Katsellaan sitten uudestaan seuraavalla kertaa. Kyselin myös siitä kun Kaspian on öisin aina ihan tukossa. Viime yönäkin heräsin muutamasti siihen kun toinen aivan haukkoo happea ja räkää saa imeä öisin aina ennen syöttöjä, sillä muuten ei saa syötyä. Tätä on ollut siis ihan syntymästä asti, joten mitään nuhaa ei ole. Lääkäri vetosi vain siihen, että röörit ovat vielä niin ahtaat ja näin se varmasti onkin. On vain tosi kurjaa kun toisella on niin vaikea olla aina öisin ja tosiaan vain öisin, päivisin tätä ongelmaa ei ole. Eiköhän se siittä sitten kun Kaspi kasvaa ja röörit siinä mukana.

Hehhee ja muuten kaiken lisäksi Kaspian päätti kruunata koko käynnin vielä paukkujen säestämillä niskapaskoilla. Ainakin todisti, että massu toimii.

Ei siinä, kivaa loppuviikkoa kaikille!

V -niinkuin vartalo

(Lue myös: Vartaloni kahden lapsen jälkeen)

Vartalo, kroppa, keho, kokovartalonahka - mitä nimityksiä näitä nyt onkaan. Naisen kroppa tekee valtavan työn kasvattaessaan pientä vauvaa sisällään n. 9 kuukauden ajan. Sen palautumiseen menee vähintäänkin yhtä pitkä aika. Jaden synnyttyä olin aluksi yllättynyt miten nopeasti kroppa palautuikaan ihan muutamassa viikossa siitä kaikesta. Ei tietenkään lähellekkään entisiä mittojaan, mutta ihan hyvin kuitenkin. Siihen se palautuminen sitten jämähtikin. Entinen vartalo sekä tiukat farkut olivat vain muisto tuolta jostain kaukaa. Vaikka mitä teki paino tuntui vain nousevan ja housut kiristyivät entisestään.

Kaspianin synnyttyä en stressannut kroppaani ja sen muutoksia oikeastaan ollenkaan. Lähinnä mielenkiinnolla seurasin sen palautumista. Näiden neljän kuukauden aikana olen oppinut oikeasti pitämään tästä kropasta ja arvostamaan sitä. Se ei ole täydellinen, mutta juuri sopiva minulle - kahden lapsen äidille. Edelleen tulee tottakai hetkiä jolloin peilistä tuntuu katsovan takaisin koko universumin isoin, joka tuutista pursuava pullataikina. Mutta onneksi vain joskus harvoin, ei aina, eikä edes kovin usein. Vieläkään en näytä siltä miltä ennen, enkä varmasti tule koskaan näyttämäänkään, enkä ehkä edes haluakkaan. Nyt kun osaa olla sinut oman itsensä kanssa, on vain niin paljon helpompaa. Ei siinä, en pahitteeksi panisi jos olisi hieman enemmän lihasta, mutta näinkin on ihan fine.

Pakko muuten sanoa, että mä olen aika yllättynyt miten meikäläisen mahamakkara näyttää näinkin hyvälle! Tämän kuun alussa niin vannotin, että nyt katson vähän paremmin syömisiä ja herkut minimiin. köhköh. Mitään muutosta sillä saralla ei ole tapahtunut. Vaunulenkkejä olen jonkun verran tehnyt ja nyt odottelen, että nuo laiskimukset - nimeltään vatsalihakset palautuisivat kunnolla, jotta voisin alkaa tekemään lihaskuntoa edes sen muutaman kerran viikkoon.

Tältä nyt näyttää - 4 kuukautta synnytyksestä.

Opetelkaa naiset (miksei miehetkin) hyvät oikeasti pitämään vartalostanne! Se ei ole helppoa, mutta se antaa niin paljon enemmän kuin itseinhossa kieriminen. Älkääkä muuttako itseänne tai kroppaanne muiden takia, vaan kaiken sen pitää lähteä teistä ITSESTÄ ja siitä OMASTA HALUSTA muuttua.

Rakastamme sinua haisupussukka!

Ja haisupussukalla tarkoitan Love to swaddle up kapaloa! (Edellisen kirjoituksen pussukasta löydätte tästä!). Olin jo kauan pitkittänyt pussukan pesuun laittoa, sillä nyt kun vihdoin yöt sujuivat ei ollut kyllä kovin ikävä entiseen. Kaspianin herkkua ovat kuitenkin nuo pussukan käsiosat, joten ajan myötä pussukka muuttui oikeaksi haisupussukaksi puklusuun mussutuksen vuoksi. Ja se todella haisi ihan kamallale! Auta armias jos yöllä Kaspianin käsi eksyi naaman viereen, yök! Itku silmässä oli pakko heittää haisuli koneeseen ja toivoa parasta.

Yöt ja nukutus muuttuivat heti kun pussukka roikkui pyykkinarulla. Sänkyä piti hytkytellä niin kauan että K nukahti ja öisin herättiin 2h välein. Onneksi tätä kesti vain 2 yötä!

Viime yöksi saatiin ihana puhdas pussukkamme Kaspin päälle ja arvatkaapa mitä! Meillä nukuttiin koko yö heräämättä ensimmäistä kertaa! Klo. 08 Kaspian heräsi ottamaan vähän huikkaa, mutta päätti kuitenkin, että unia jatketaan vielä 11 asti. Niin vain jätkä veteli 13h untapalloon yhden aamusyötön avulla. 

Aamulla vierellä örisi hyvinhyvin iloinen poika♡ Itselläkin on olo kuin uudesti syntyneellä!
 Ihana haisupussukka, annathan tämän jatkua?

30 syytä taaperon itkupotkuraivariin.

Monesti on todettu, että on se 2-vuotiaan lapsen elämä vaan niin rankkaa ja kamalaa. Äiti ja isi ovat ihan tyhmiä, kissa on tyhmä, kenkä on tyhmä. Koko maailma on ihan tyhmä. Ainakin 15 kertaa päivässä noin 2-30 minuutin ajan.

Välillä ne raivarit johtuvat aivan mahottoman typeristä ja huvittavista syistä. Esimerkiksi jos paappa ei konttaa perässä yhtä nopeasti tai äiti on liian huono potkaisemaan palloa, saattaa aiheuttaa pientä salaista räkänaurua.

Tässä vielä 30 muuta syytä heittäytyä lattialle ja raivota henkensä edestä.

- Äiti ei ymmärtänyt mitä kaapissa oleva neekeri tarkoittaa.

- Kaspian hipaisi kädestä.

- Kaspian ei antanut läpyä.

- Kuppiin kaadettiin vettä maidon sijasta --> Kaadetaan vesi pois ja laitetaan maitoa tilalle --> heittäydytään lattialle raivoamaan koska vesi joutui viemäriin.

- On kaksi harjaa ja äiti harjaa juuri sillä minkä Jade haluaa.

- Istuin Jaden paikalle, vaikka tämä ei ollut istunut siinä viimeseen pariin tuntiin.

- Pukemisessa yritetään auttaa. Edes vähänkään.

- Ketsuppia osui perunan palaan.

- Kaspianin kuolat pyyhittiin vahingossa Jaden räsyyn.

- Ehdin ottaa Kaspianille vaipan ennen Jadea.

- Pyysin Jadea kanssani laskemaan liukumäkeä. Tämä ei halunnut --> raivohuutoa ja toteamus

''laske ihan ittte!!''

- Kun ei saanut tyhjentää koko kosteuspyyhepakettia.

- Äidin puhelinta ei saanut rämpätä.

- Tietokoneen päällä ei saanut pomppia.

- Peruna tarttui haarukkaan eikä lähtenyt hakkaamalla irti. Ja ei sitä ei voinut laittaa suuhun.

- Rattaat eivät mahtuneet pöydän alta.

- Isi antoi väärän värisen huivin.

- Katsoin Jaden päälle väärään aikaan.

- Jade haluaa aina katsoa netflixistä tuksuja, mutta äitillä ei ole vieläkään mitään hajua mikä ohjelma se on.

- Yritin ottaa valokuvaa.

- Kun en ottanut valokuvaa.

- Kun puhelimesta ei löytynyt kissan kuvia.

- Kaspianin paita ei mahtunutkaan draamattaren päälle,

- Äidin kengät olivat liian isot.

- Miuku osui jalkaan kun käveli ohitse.

- Kun kissalle ei kelvannut Jaden ruoan jämät.

- Junaradan junat ei liiku kun ne laittaa väärin päin.

- Muumit ei osaa seistä päällään.

- Isin patterilla kuivamassa ollut pipo oli märkä.

- Kaspianin paidalla oli kuolaa.

Me tuskin ollaan ainuita joilla on samanlaista. EIKÖ? 

Blogin tulevaisuus

Oon miettinyt aika paljon tämän blogin tulevaisuutta ja sitä mitä siitä haluan. Valehtelisin jos sanoisin, että kirjoitan tätä vain omaksi ilokseni. Tiedän, että monet sukulaiset ja tutut seuraavat blogin kautta meidän arkea ja kuulumisia, mutta seuraako kukaan muu? Sillä on oikeasti vaikutus teksteihin ja niiden sisältöön. On oikeasti todella mahtava huomata, että jopa aivan tuiki tuntemattomat ovat kiinnostuneet meidän arjesta ja tykkäävät seurata mun höpinöitä. Se antaa juuri sitä intohimoa ja potkua siihen kirjoittamiseen. Mutta toisaalta taas tulee tunne, että mikään ei riitä. Koko ajan sitä vain yrittää keksiä parempaa tekstiä ja parempia juttuja, ja ehkä jopa kerätä enemmän niitä kiinnostuneita. Sitten se intohimo sanoo heipat ja lopahtaa, sillä yritystä on aivan liikaa, mutta siltikään se ei tuota mitään tulosta.

Juuri näin se ei saisi mennä. Ei pitäisi mennä muiden ehdoilla ja pyrkiä vain miellyttämään muita. Pitäisi muistaa pysyä siinä omassa jutussaan ja muistaa se kirjoittamisen ilo, eikä kirjoittaa vain koska on pakko. Kyllä ne kiinnostuneet pysyvät mukana, vaikka välillä tulisikin tylsempää settiä näpyteltyä. Ne tykkää jotka tykkää, kaikki ei.

Blogin tulevaisuus. Siitä en vielä osaa sanoa mitään, mutta nyt aion todella yrittää vain nauttia kirjoittamisesta ja lopettaa sen väkisin paremmaksi pyrkimisen. Hiljalleen hyvä tulee.

Pikaiset kuulumiset vielä. Tännekkin on tullut kunnolla lunta ja jäätävät pakkaset, hyrr! Siitä huolimatta jotenkin kummasti mä oon saanut itteni lasten kassa pihalle. Jade tykkää kun on ''paajon unta!'' Toinen on vaan niin raukka kun on pakattuna miljoonaan vaatekerrokseen, jotta taipuu yhtä hyvin kuin kanki Kaikkonen. Tänäänkin ulkona meni heemot kun typerä lapio ei pysynyt kädessä äidin tyhmien tuplahanska viritelmien vuoksi. Tyhmää oli myös kun ei saanut keinua viittä sataa vuotta putkeen keinussa, ettei pyllyyn tulisi kylmä. Niin kovin kurja elämä meidän 2-vuotiaalla. Tässä muutama päivä sitten Jade yhtäkkiä piirrusti ihmisen! Tähän asti on paperilla ollut vain ympyröitä ja epämääräisiä suttuja, joten tuli kyllä isona yllätyksenä! Yhtäkkiä sitä vaan havahtuu kuinka iso tyttö tuo jo onkaan! Pukee täysin itse, syö itse, puhuu tosi hyvin lauseita ja tuo ketale osaa jopa jo huijatakkin. Ja nyt kun palattiin taas siihen ''mihin se aika on mennyt'' -ajatukseen, niin meidän perheen pienin on pian jo 4kk! Ensi viikon torstaina meillä onkin Kaspianin neuvola. Kovasti stressasin Kaspianin kasvua kun sillon flunssan vuoksi painoa oli tullut viikossa vain 50g, mutta nyt sitä on kertynyt kahdessa viikossa jo 700g, joten ei taidakkaan olla mitään hätää. Kotipuntarin mukaan tuo pullaposki painaisi 6,5kg. On se tissimaito vaan aikamoista superfoodia! Siitä puheen ollen, nyt herra tissihurmuri ölisee siihen malliin, että utare suuhun ja unille. Joten palaillaan!

Ensimmäinen & toinen.

Sitä niin muka silloin luuli tietävänsä mitä äitiys on tai mitä se tuo tullessaan. Väärin. Tottakai suurinpiirtein tiesin, millaista on olla äiti, mutta en läheskään kaikkea! Edelleen joka ikinen päivä äitiys opettaa mulle jotain uutta. Vauva -tai lapsiarki ei yllättänyt mua mitenkään, mutta ne tunteet mitä äitiys saa aikaan.. Se on jotain ihmeellistä ja ehkä vähän pelottavaakin. Se hirmunen suojeluvaisto, pelko ja rakkaus jotain kohtaan. Se on ihan uskomatonta.

 Kun lapsi kasvaa, kasvat itse samalla äitinä. Ja kun ensimmäinen lapsi saa ekaa kertaa sen uhmahepulin kaupassa, voi sitä häpeän, paniikin ja tuskanhien määrää! Toisella kertaa voi mennä jo hieman paremmin, sillä onhan se kauhunhetki jo kerran aiemmin koettu. Ei meille äideille ole mitään käsikirjaa minkä mukaan toimia, vaan me toimitaan sen oman pään ja kokemuksien pohjalta.

Ensimmäinen lapsi on vähän niinkuin koekappale joka opastaa ja ohjaa meitä. Ensimmäinen lapsi opettaa meille kaikki perusasiat; Miten lapsi puetaan ulos, milloin kuvioihin tulee kiinteät ja milloin saa istuttaa jne. Ensimmäisen lapsen kohdalla me opimme miten on parasta toimia missäkin tilanteessa. Toki täytyy muistaa se, että jokainen lapsi on yksilö ja se mikä toimii yhteen ei välttämättä toimikkaan toiseen. Ensimmäisen lapsen kohdalla kaikki on niin uutta ja ihanaa ja koko ajan sitä vain odottaa, että toinen kasvaa ja oppii uutta.
Toisen kohdalla tekisi mieli rukoilla ajan pysähtyvän. Ne kasvaa liian nopeasti! Toisen kohdalla ei todellakaan ole ikävä niitä sosekokeiluja(sitä sotkua!) tai sitä kun toinen opettelee seisomaan tuetta ja kolhii itseään joka paikkaan. Voisi luulla, että toisen lapsen kohdalla kaikki on paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa. Ehkä niinkin, mutta usein niissä vauvahormoonihöyryissä ne esikoisen vauva-ajan perusasiat jotenkin kummasti tuppaa unohtumaan.. Pakkasrajat, maidon pakastus sekä kuinka usein niitä tutteja pitikään keittää?  Ensimmäisen lapsen kohdalla ollaan usein vähän ulapalla ja panikoidaan milloin mistäkin pikkukröhästä, mutta ei huolta, toisen kohdalla usein osataan ottaa rennommin. Tai sitten panikoidaan entistä enempi.
 

Jaden ollessa pieni kaikki vain rullasi eteenpäin omalla painollaan päivä kerrallaan. Vaikka meidän vauva-arjessa oli mukana koliikki ja refluksi, niin siltikään ei missään vaiheessa tullut sitä ''mitä ihmettä mä nyt teen?'' -fiilistä. Haastava vauva, mutta silti kaikki oli niin helppoa. Tai sitten en vain yksinkertaisesti muista niitä kauhun vallassa olevia tunteita, voihan se niinkin olla.. :D Jaden ollessa pieni en murehtinut turhia tai osannut pelätä mitään pahaa tapahtuvan. Vasta nyt menettämisen pelko on astunut enemmän esille. Tuon kanssa ulkona kävelykin on ihan hirveää, kun koko ajan päässä pyörii, että mitä jos yhtäkkiä juokseekin autotielle tai mitä jos tippuu kotona sohvalta ja menee tajuttomaksi. Mitä jos mitä jos mitä jos mitä jos? Ärsyttäviä, mutta ihan terveitä äiti-ihmisen ajatuksia.

Ennen tietoakaan Kaspianista ajattelin, että toisen kanssa on varmasti vielä helpompaa ja vähemmän huolen aiheita, sillä onhan jo yksi vauva-aika eletty ja koettu. Väärin. Kaikki on nyt tuplaten pahempaa ja pelottavempaa. Raskausaikana päätä vaivasi keskenmenot, kohtukuolema ja ennenaikainen synnytys. Nyt päässä liikkuu kauhukuvat siitä, että vauva tippuu sylistä, saa pahan infektion tai, että tulee kätkytkuolema. Kaspianin viimetteinen flunssakin oli ihan kamala. Googlasin kaikki kauhukokemukset rs viruksesta keuhkokuumeeseen. Huhhuh, kunpa voisi sanoa, että nämä ajatukset helpottaa ajan kanssa, mutta epäilen. En halua edes ajatella aikaa, kun lapset teineinä huitelevat menemään tuola kylillä! Mutta nämä kaikki pelot kertoo vain siitä rajattomasta rakkaudesta omia lapsia kohtaan.

Ensimmäinen lapsi opettaa miten rakastetaan ehdoitta ja toinen lapsi vahvistaa sen, miten vahvaa se rakkaus oikeasti onkaan.

Love to dream & swaddle up!

Mun on nyt kyllä ihan pakko päästä hehkuttamaan tätä, vaikka käyttökokemusta on vasta alta viikon verran!
Love to swaddle up kapalopussi on kuten kapalo, mutta sitäkin parempi! Kapalopussi jäljittelee vauvan normaalia ja luontaista nukkuma-asentoa, sillä kädet kapaloidaan ylöspäin pään sivuille. Näin vauva saa kädet helposti kasvojen lähelle ja suuhun, joka auttaa nukahtamaan sekä tuntemaan olonsa turvalliseksi. Kapaloon vauva rauhoittuu nopeasti, sillä se se antaa kohdunomaista turvaa ergonomisen suunnittelunsa ansiosta ja näin ollen myös säpsähdysreaktiot vähenevät.

Vaikka Kaspian on syönyt öisin aina vain 2-3 kertaa, niin silti yöt ovat olleet todella levottomia. Viimestään toisen syötön jälkeen alkaa aina ähinät ja tuttirumba. Nukahtaminen on myös aina yksi taistelu, sillä pojan käsissä ja jaloissa on juuri silloin enemmän virtaa kuin pienessä pirttikylässä.
Silmä tarkkana luin monia keskusteluita tästä kapalopussista, joissa monet kehuivat tämän parantaneen ja rauhoittaneen yöunia huomattavasti. Sitten päätin, että khyllä vain, tämä tulee meille!

Kapalopussissa on kätevä kaksoisvetoketju vaipanvaihtoa varten.

Kun sujautin Kaspianin ensimmäistä kertaa tähän pussukkaan, alkoi poika samantien huutaa. Eikä herran äänihuulet levänneet ennenkuin pussukka riisuttiin pois. Illalla nukkumaan mentäessä uusi yritys ja se sujui vähän paremmalla menestyksellä. Kaspian ähisi sängyssään pari tuntia kunnes nukahti. Mutta se tärkein, eli yö. Se yö meni aivan loistavasti! Kaspian heräsi kaksi kertaa syömään ja molempien syöttöjen jälkeen nukahti heti takaisin, eikä turhia ähinöitä ollut koko yönä! Nyt myös viime yöt ovat menneet enään yhdellä syötöllä ja ensimmäinen unipätkä on jopa 6-7h ja siitä toinen pätkä vielä 4-5h. Ja kaikki turhat hälinät ja ähinät ovat jääneet kokonaan pois! Ei tarvi enään yhtä ainuttakaan kertaa käydä lykkäämässä sitä tuttia suuhun.

Pitää kyllä ostaa seuraavakin koko sitten kun tämä jää pieneksi, sillä en tiedä haluanko edes koittaa millainen yö tulisi ilman tätä! En ainakaan vielä, sillä nyt aion nauttia huippu hyvistä öistä.
Eri kokoja tästä on 4: XS(2-3kg), S(3-6kg), M(6-8,5kg) L(8,5-11kg), XL(11-14kg). Meillä on käytössä M koko ja sen pitäisi mennä vielä muutaman kuukauden ennenkuin pituusraja (67cm) tulee vastaan. Värejä löytyy myös neljää erilaista: Harmaa, valkoinen, vaaleansininen ja vaaleanpunainen.

Huipputuote ja huippuyöt, mitä ihanaa luksusta!

Tämä ei ollut yhteistyö, vaan suosittelen tätä teille kaikille ihan omien kokemusteni pohjalta.

Flunssan kourissa

Täällä sairastetaan jälleen. Ei onneksi mitään flunssaa kummempaa, mutta kurjaa tämä on silti ollut. Aivastelua, räkää, limaa, kröhää, yskänpuuskia, lämpöilyä -ihanaa.. Nenän rööritkin huutaa jo hoosiannaa tästä niistämisestä! Eniten käy kuitenkin Kaspia sääliksi, raasu on niin räkänen.
 Eilen Kaspian meni sen verran tukkoon, että päätettiin lähteä illalla pikaisesti pyörähtämään päivystyksessä. Se pikainen pyörähdys kesti kolme tuntia. Keuhkot, happisaturaatio ja korvat olivat hyvät. Ennen kotiin pääsyä otettiin vielä rs virus testi, jonka tuloksia soittelinkin tänään aamulla. Tulos oli negatiivinen, mutta streptokokki b oli positiivinen. Koska Kaspian kuitenkin syö, eikä ole kuumetta saadaan me seurailla tilannetta kotona. Hieman kuitenkin ihmetyttää. Edes ystäväni google ei kertonut mitään streptokokki b:stä tämän ikäisellä. Tietoa löytyy ainoastaan raskaana olevista ja vastasyntyneistä sekä näiden tietojen mukaan strepto b vaatii antibioottikuurin. Mulle ei kuitenkaan puhuttu sellaisesta mitään? Ajattelinkin huomenna soitella neuvolaan ja kysellä tästä.

Tänään nyt iltaan mennessä Kaspian voi ainakin vähän paremmin mitä eilen. Enään nenä ei ole niin tukossa, että se hankaloittaisi pahoin hengittämistä tai syömistä, mutta kyllä se edelleen rohisee ja limaa on joka paikassa. Kova yskä vaivaa pientä myös edelleen. Mutta eiköhän tässä pikkuhiljaa parempaan olla menossa. Toivottavasti näin! Jade on onneksi päässyt nuhastaan jo kokonaan eroon ja Niko on vielä toistaiseksi säästynyt tältä riesalta. Minä ja minimies aivastellaankin täällä sitten kilpaa.

Nyt vain otetaan rennosti ja yritetään parantua.

#julkiimetyksenpuolesta

Eilen stylisti Teri Niitti salakuvasi imettävää naista ja julkaisi tämän kuvan instassaan tällaisen tekstin kera:

Kuten moni on varmasti huomannut, niin tästä seurasi aivan jäätävä kohu! Instagram tulvii imetyskuvia ja voin vain kuvitella Teri Niitin inboxin viestien sisällön. Helvetin hän tosiaan tällä saikin aikaan, mutta ihan vain itselleen.

Vaikka mä itse olen hyvinkin kaukana imetysfantaatikosta, niin en silti voi vain käsittää miten imetys voi olla jollekkin ongelma? Ja vielä näinkin iso sellainen, että täytyy luvatta kuvata toisia ja laittaa nettiin! Kyseisellä henkilöllä ei edes paljasta pintaa näkynyt ja silti se on Teri Niitin mielestä vastenmielistä ruokkia lastaan julkisesti lentokoneessa. Miksi ylipäätään pitäisi edes peittää? Ainiin onhan se  edelleen TISSI! -mutta mitäpä sitten. Vauva saa siitä ruokansa, kuten on tarkoitettukin. Se että ne miellyttää miehen/naisen silmää on vain sivuseikka.

Itse kyllä peitän julkisilla rinnan imettäessäni, mutta ihan vain sen takia, että Kaspian saa paremman rauhan syödä. Ja jos tulisi tilanne, että ilman suojaa täytyy imettää niin sitten imetetään. Se ei ole mulle mikään ongelma, eikä pitäisi olla kenellekkään muullekkaan! Kääntäkööt vaikka itse päänsä pois tai voi vaikka työntää sen pussin omaan päähänsä ja koittaa syödä. Myönnän, että aluksi julki-imetys tuntui ahdistavalta, mutta se johtui juuri tästä syystä! Juuri tälläisistä ihmisistä joiden mielestä imetys on vastenmielistä. Pelkäsin, että tuijotetaan ilkeästi tai, että mut käskettäisiin vessaan imettämään. Mutta enään ei voisi pätkän vertaa kiinnostaa mitä joku muu ajattelee mun tisseistä, imettämisestä tai lapseni ruokkimisesta julkisilla.

Julki-imetys on täysin normaalia ja meidän kaikkien tulisi saada tehdä sitä rauhassa ilman törkeää tuijotusta, rumia kommentteja ja varsinkin ilman salakuvaamista! Me vain ruokimme lapsiamme kuten kaikki muutkin ja lapsi syö juuri siellä missä nälkä iskee.

Mukavaa ja rauhaisaa imetystä kaikille!

Ensimmäinen päivä

Pian on vuoden 2016 ensimmäinen päivä eletty. Vaikka eka päivä on jo lähes ohi, niin silti vielä on vuosi tätä vuotta jäljellä, eli 365 päivää! Tämä vuosi kun on karkausvuosi. Saa nähdä mitä kaikkea näinä 365: n päivän aikana tuleekaan tapahtumaan! Toivottavasti paljon kaikkea hyvää.

Uuden vuoden Jade oli mummulassa yötä ja me otettiin kolmestaan rennosti kotona. Raketit paukkui ja joka puolella välähteli. Ehkäpä ensivuonna myös me voitaisiin juhlistaa uutta vuotta kunnolla pitkästä aikaa. Vaikka ei tietenkään yhdessä olossa ja lämpösiin viltteihin kääriytymisessä ole mitään vikaa.
Valvottiin myöhään ja herättiin myöh.. aikaisin, koska Kaspian. Koko aamu me vain oltiin ja köllöteltiin. Miksi ei Jaden ollessa vauva osannut nauttia tämmösistä rauhallisista aamuista? No nyt ainakin osataan ja pakko myöntää, että on se ihanaa välillä heräillä ihan rauhassa ilman, että täytyy heti tehdä taaperon kanssa miljoonaa eri asiaa samaan aikaan. Mutta pitkän päälle tälläiset aamut saattaisivat olla hieman tylsiä ilman tuota hulivili menoa. ;) Ja ainakin silloin tulee noustua paljon ripeämmin ylös!

Iltapäivällä lähdettiin grillin kautta kohti Laihiaa hakemaan Jadea. Se oli muuten tän talven viimenen grilliruoka se! Elämäntaparemontti alkaa maanantaina ja we are ready! Katsotaan vähän mitä suuhun laitetaan ja herkut minimiin sekä enemmän ulkoilua. Peukut pystyyn siis meille, jotta oltaisiin kesällä edes hieman nallepuhia timmimmässä kunnossa!
Jaden noudettuamme suunnattiin ystävien luo kylään ja Jade pääsi taas pusuttelemaan Ollia, heh. Ovat he vaan niin lutuusia! Vaikka välillä kränäävätkin kaikesta mahdollisesta, mutta sitten kohta taas halitaan ja ollaan hyvässä sovussa.
Sielä vietettiin loppuilta jutellen ja naureskellen.

Kotiin kun päästiin Jade sammui kiltisti samantien sänkyynsä. -mikä on ihan uus juttu meillä päin. Yleensä nukkumaan mentäessä keksitään kaikki maailman tekosyyt, jotta ei vielä tarvisi laittaa päätä tyynyyn ja sitten kun valot sammuu, niin syttyy ne neidin toimesta pian uudestaan ja kaikki lelut rehataan sänkyyn. Nyt oli kyllä tosiaan iso ihme, että sammui heti vaikka ehti kotimatkalla nukahtaa autoonkin. Pian alkaa myös Kaspian olemaan siinä mallissa, että hänet saa tainnuttaa tissillä ja laittaa nukkumaan.

Sitten alkaa oma aika ja aukeaa Netflix! Oliko edes yllätys?

Vuosi 2015

Vuosi 2015 on ollut aivan todella mahtava ja ihanien muistojen täyteinen vuosi! Kiitän teitä kaikkia jotka olette olleet mukana meidän arjessa tänä vuonna ja toivottavasti olette sitä myös tulevana.<3 Uusi vuosi ja uudet kujeet, vaikka ei tässä vanhassakaan mitään vikaa ollut. ;)
Vuodelta 2016 toivon paljon iloa, kesälle aurinkoa(!!), terveitä päiviä, itselle enemmän kärsivällisyyttä, mulle ja Nikolle hyvää itsekuria parempiin elämäntapoihin, Jadelle vähemmän uhmaa (:D), sekä paljon ihania muistoja tärkeiden ihmisten kanssa.

Tiivistettynä meidän vuosi 2015

-Vesivahinko ja asunnon remontti.
-Positiivinen raskaustesti.
-Paljon ulkoilua ja laskettelua. 

-Niko 20v.

-Varhaisultra.
-Ensimmäinen masukuva ja muka niin iso pömppis!

-Jade siirtyi isojen tyttöjen sänkyyn.

-Nt ultra.

-Maaginen rv12 saavutettu.
-Jade 1,5v.

-Kummipojan syntymä.
-Kovasti etsittiin uutta asuntoa.

-Rakenneultra ja poikalupaus.
-Jaden ensimmäinen vappupallo. :D

-Kummipojan ristiäiset.
-Raskauden puoliväli.

-Minä 18v.
-Kesän ensimmäiset hellepäivät!

-Jaden kanssa vietettiin melkein (hirveät) 2 viikkoa ihan kaksin, kun Niko oli töissä.

Kaveri sai ihanan pienen pojan.

-Jaden tutit meni ''rikki'' ja niille sanottiin hyvästit.

-Suunniteltiin muuttoa.
-Käytiin usein alkulalla kurkkimassa pupuja.
-Nautittiin lämmöstä.

-Paljon herkuttelua.

-Uusi koti.
-Kolari.

-Jademuru 2v.

-Vuoden kohokohta: Kaspianin syntymä.<3

-Vihdoin kotiuduttiin sairaalasta.
-Totuttelua arkeen kahden lapsen kanssa.
-Kaspianin laskettuaika.
-Lokakuu oli myös hyvä kuu leipoa ensimmäiset joulutortut. ;)

-Kaspianin ristiäiset.

-Ensilumi!
-Jaden eka lumiukko!

-Tukihenkilönä synnytyksessä.

-Ja samalla sain neljännen ihanan kummilapsen.<3

-Shoppailua Tuurissa.
-Todella epäonnistuneita joulukorttikuvia.

Mahtavaa ja onnellista uutta vuotta 2016 kaikille!