Hoplopissa!

Kuten eilen mainitsinkin, oli tänään suuntana juuri Vaasassa avattu Hoplop. Sinne oli tarkoitus mennä mammatreffejen merkeissä, mutta eipä siinä paljoa ehtinyt muiden kanssa jutustella, kun Jade juoksi pää kolmantena jalkana joka paikassa!
Olihan se nyt hirmu hieno paikka! Mutta siellä oli aivan kamalan kuuuuma, vaikka olisi vain istunut! Huhhuh, en halua edes ajatella miltä oon näyttänyt, kun oon puuskuttanut plussapallon näköisenä Jaden perässä hiki valuen! Toinen oli niin intoa täynnä, että sinkoili joka paikkaan. Ja piti tottakai käydä jokaikinen katonrajassa oleva tunnelikin läpi. Sinne lasten ''reiteille'' on muuten aika hemmetin vaikea mahtua, vaikka mäkin olen vain tämmönen puolentoistametrin hukkapala. Siellä sai kulkea selkäkyyryssä niinkuin notre damen kellonsoittaja ja kyllä selkä kiittää. Mutta oman lapsen vuoksi sitä menisi vaikka läpi harmaan kiven! Vai mitä? ;D
Pääasia, että Jadella oli hauskaa. :) Ja eiköhän me tuonne vielä eksytä, mutta vasta sitten kun miniukkeli on ulostautunut yksiöstään!

Mukava päivä kuitenkin kaikenkaikkiaan. Nyt teille kasa kuvia ja mä rupeen mässään vähän suklaata ja sitten painun nukkumaan.

Viimeinen kymppi!

30+0(!) ja raskauden toivottavasti viimeinen täyskymppi ohitettu!
Taas voisin kliseisesti ihmetellä sitä, miten aika vaan kuluu niin nopeasti! Ehkä jopa liian nopeasti, sillä välillä sitä joutuu ihan pysähtyä miettimään, että pian meillä on oikeasti täällä vauva. Pian me ollaan oikeasti kahden ihanan lapsen vanhempia. Pian meitä on kolmen sijasta oikeasti neljä!

Välillä rupean pohtimaan asiaa kovinkin syvästi ja monien niiden ihanien ajatuksien seasta paljastuu pelko. Mua oikeasti pelottaa. Pystynkö rakastamaan molempia yhtä paljon? Miten onnistun antamaan yhtäpaljon huomiota kummallekkin? Miten ehdin koskaan käymään vessassa, ilman että kovakouraisesti rakastava isosisko on heti vauvan kimpussa? Miten pitäisi toimia jos molemmille iskee armoton kiukku yhtä aikaa? -Niin paljon ajatuksia ja kysymyksiä, jotka luultavasti selviävät vasta silloin kun on juuri se tilanne päällä. Sisimmässäin kuitenkin tiedän, että kaikki menee varmasti hyvin ja että me kyllä pärjätään.

Uusi inha raskausvaiva on ilmestynyt närästyksen, väsymyksen ja supistuksien kaveriksi, nimittäin ihana monien raskaana olevien hyvä ystävä iskias! Onneksi se ei ole riesana jatkuvasti, mutta vähänkin rasitusta niin johan vaivaa varmasti koko loppupäivän. 

Odottelen myös kovasti tämän väsymyksen hellittämistä, sillä sain vihdoin ja viimein viikko sitten aikaiseksi hakea sen uuden rautalisälitkun. Ja sitä on nyt tosiaan juotu irvistys naamalla joka ilta. Miten yksi 15ml outoa tervamaista litkua voikaan maistua niin kamalalle? Kyllä sen onneksi alas saa mehun kanssa. Toivottavasti nyt rupeasisi toimimaan, sillä ei kukaan vapaaehtoisesti tuota joisi! :D

Varpaat on hukassa -olleet tosin jo yli viimeset 10 viikkoa.

Perjantaina mulla onkin aika synnärille jutustelemaan kummikätilön kanssa! Tämä kummikätilö toiminta on aika tuore juttu eikä siitä ole paljoakaan tietoa missään. Jokaisella neuvolalla on siis oma kummikätilö sairaalassa ja tarvittaessa sinne pääsee juttelemaan sen sitten sen kätilön kanssa. Mulle esimerkiksi laitettiin neuvolasta lähete sinne, kun kerroin että tuleva synnytys ahdistaa. Jaden synnytys kun ei ihan nappiin mennyt. Tarkemmin mulla ei ole siis mitään tietoa, että mitä siellä tehdään vai tehdäänkökään mitään muuta kuin jutellaan. Saa siis kertoa kokemuksia jos joku on käynyt!

Huomenna tiedossa vauva/taaperotreffit Vaasassa juuri avatussa Hoplopissa!

Onnea on..

..monenlaista, mutta sitä on varmasti ainakin OMA PIHA!

On niin ihanaa vain istuskella terassilla ja katsoa, kun tuommonen pieni vipeltäjä leikkii onnessaan ja juoksee nurmikolla paljain varpain. Minä kun en ainakaan ole mikään leikkipuistojen jokapäiväinen kävijä, niin silloin oma piha on kyllä laiskojen päivien pelastus! Satoi tai paistoi, niin nyt ainakin tulee vielä helpommin lähdettyä ulos säällä kuin säällä. Pääasia, että lapsi saa ulkoilla. Vielä kun saisi Jadelle tähän hiekkalaatikon, niin bueno!

Ei tämä mikään luksustakapiha ole, mutta kelpaa vallan hyvin tällaiselle lähes koko ikänstä betonipunkkerissa asuneelle hömpälle. Tämän kesän tuo nyt saa olla tuon näkönen mikä on, mutta ensikesänä saakin suunnata terassikaluste ostoksille ja luultavasti terassin lattia saa uutta väriä. Grilli on myös toki pakollinen hankinta! Ja uskokaa tai älkää, Niko päätti ottaa kukkien istutuksen omaksi tehtäväkseen. :D

Muuttourakka ohitse!

Hartaasti odotettu ja stressattu muutto uuteen asuntoon tapahtui eilen. Nyt vannon kautta kiven ja kannon etten muuta ainakaan sataan vuoteen yhtään minnekkään! Niin hermoja raastavaa tuo homma on. Vaikka toisaalta se on niin ihanaa kun on saanut purettua laatikot ja saa vaan lösähtää sohvalle, nostaa jalat pöydälle ja NAUTTIA siitä kun se monen viikon stressi valuu harteilta lattialle!
Se pakkaaminen, sekasorto ja kaaos, en voi sietää. Eilen oli tietenkin pakko saada heti purkaa kaikki laatikot ja niiden parissa tuskailinkin aamuyöhön saakka. Voin sanoa, että jalat huusi hoosiannaa kun pääsin nukkumaan! Eipä siis tänään mentykkään siivoamaan vanhaa asuntoa niinkuin oli tarkoitus, onneksi on kuitenkin vielä viikko aikaa.
 Mutta nyt mieli lepää. Tavarat ovat suurinpiirtein löytäneet oman paikkansa, mitä nyt seinät huutaa vielä tyhjyyttään. Vauvan sängynkin laiton jo valmiiksi. :') Vielä kun saisi sen pesukoneen rehattua tänne, niin saan ruveta pesemään poitsun ihania mini vaatteita!

Jade on vielä vähän ihmeissään uudesta kodista, sillä aiemmin tämä asunto toimitti mummulan virkaa ja nyt yhtäkkiä se onkin koti. Mutta onneksi on tutut ja tärkeät tavarat lähellä, niin eiköhän Jadekin kotiudu nopeasti. Nyt voin vihdoin sanoa, että tämä on koti joka oikeasti tuntuu kodille.<3

Kiitos vielä kaikille muuttoavusta!<3

Alkulantilalla.

Niko palasi eilen työreissultaan ja oli sanomattakin selvää, että pitkien vuorojen jälkeen hän saa tämän päivän nukkua niin pitkään kuin lystää. Päätettiin Jaden kanssa lähteä pois kotoa möykkäämästä ja suunnattiin alkulantilalle eläimiä ihmettelemään. Ei muuta kuin kaupan kautta eväät joukkoon ja menoksi!

 

Jade tykkäsi hirmuisesti, kun sai juosta ympäri isoa pihaa pikkuserkkujensa kanssa.
Alkulantila on avoin paikka jonne saa mennä vapaasti katsomaan eläimiä kesäisin. Sieltä löytyy pupuja, kanoja ja kukko, sekä lampaita. Tämä oli nyt toinen kerta kun me tuolla Jaden kanssa käytiin ja neiti on aina yhtä innoissaan siellä olevista eläimistä! Tosi mukava paikka lapsille, itsekkin tykkäsin tuolla pienenä käydä pupuja ja lampaita ruokkimassa. :)

 

Mukavaa alkuviikkoa kaikille!

Kaksin kotona.

Me ollaan Jaden kanssa saatu viettää tänään koko päivä ihan kaksin. Niko lähti tänä aamuna taas koko viikonlopuksi töihin, joten talossa on täys akkavalta muutaman päivän ajan. Tänään pidettiin hieman laiskaa päivää, eikä edes raahauduttu ulos, vaikka ilma olikin hieno! Välillä on ihan hyvä viettää tämmösiä laiskoja kotipäiviä, varsinkin kun seuraava viikko on täynnä häslinkiä.

Huomenna Nikon vanhemmat nappaavat Jaden aamusta mukaansa ja lähtevät kohti keskisiä ja uutta muumipuistoa! Mä saan jäädä nauttimaan kotiin lapsivapaasta, ainakin melkein, sillä eihän tuota mahassa möyrivää miniukkelia voi unohtaa.
 Nyt saan myös aloittaa pakkaamaan tavaroita, kun ei ole tuommoista lyhytjalkaista pientä ihmisolentoa purkamassa laatikoita sitä menoa mitä sinne saa laitettua tavaroita. Edes joku hyvä puoli siinäkin, että ollaan muutettu aika monesti lyhyen ajan sisällä: eipähän ole niin paljoa roskiin heitettävää tavaraa kun niitä on tullut käytyä lävitse jo niin monta kertaa. :D Vaikka ainahan sitä turhaa rojua löytyy siitä huolimatta. Maanantaina saakin viedä jo ensimmäisen kuorman uuteen asuntoon!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kuulumiset neuvolasta.

Jälleen yksi neuvolakäynti takanapäin. On siellä vaan niin mukava käydä, että voisi käydä vaikka joka viikko. Tämä oli mun viimeinen kerta tässä nykyisessä neuvolassa, sillä muuton takia paikka vaihtuu. Ja mua niin harmittaa! Olisin toki saanut jatkaa tässä nykyisessä raskauden loppuun asti, mutta välimatkaa on kuitenkin sen verran, etten mitenkään jaksaisi puuskuttaa pyörien viimesilläni sinne asti. Jadea odottaessa kävin juuri tuossa neuvolassa mihin nyt siirryn, mutta siellä ei enään olekkaan sitä samaa mukavaa neuvolatätiä mikä mulla silloin oli. Ikäväkseni se ilkeä rupsahtanut lääkäri on tottakai edelleen siellä. No toivottavsti edes uuden neuvolatädin kanssa juttu luistaisi yhtä hyvin kuin nykyisenkin kanssa. :)

Kaikki oli kunnossa niin mulla kuin vauvallakin, enkä sitä kyllä ole epäillytkään.

Tämän kerrna mittaustulokset:

Rv: 28+1 (22+1)

Paino: +6,7kg (+4,4kg)

Turvotus: - (-)

RR: 113/73 (118/71)

Hemoglobiini: 98 (105)

Sf mitta: 26cm (20cm)

Tarjonta: poikittain/RT

Sykkeet: 135 (150)

Liikkeet: ++ (++)

Painosta en edes viitsi sanoa mitään.. Mutta hemoglobiini edelleen laskussa kun en ole vieläkään saanut aikaseksi hakea sitä uutta rautalisää. Raskausdementia vai laiskuus tai sitten ne molemmat yhdessä. Jospa mä saisin ensviikkoon mennessä aikaseksi kipsutella apteekkiin rautaostoksille. :D

Seuraava neuvola on jo muutaman viikon päästä, jolloin on viikkoja 30+6 ja se onkin sitten siellä uudessa paikassa!

Viimeinen raskauskolmannes!

28 viikkoa möhömahana takana! Tänään lähti viimeinen raskauskolmannes käyntiin, hui! Juurihan vasta huokaistiin kun ensimmäinen raskauskolmannes oli ohitse ja oltiin saavutettu huimat 12 viikkoa. Ei tätä ajan kulua vaan voi käsittää. Suurinpiirtein kaksi kuukautta ja kolmen sijasta meitä onkin neljä!
Tässä yksi päivä ehdinkin vetää kamalat stressihirmuraivarit siitä kun vauvalle ei ole hankittu vielä juuri mitään. Jadea odottaessa meillä oli tähän mennessä jo kaikki valmiina ja mä kun olen juuri sellainen ''kaikkimullehetinyt!''- niin stressaa ja ahdistaa kamalasti.
Vaatteita ei ole juuri yhtään, mutta niitä onneksi saadaan jonkun ajan päästä kun jää kummipojalta pieneksi. Vaununkoppa puuttuu, sänkyyn petivaatteet puuttuu, turvaistuin ja sitteri täytyy vielä hakea ja sitten kaikki pikkuhankinnat (vaipat, harsot, rasvat, topsit, rintaliivinsuojat ymn.) ovat vielä ostamatta. Mutta onhan tässä onneksi vielä edes jonkun verran aikaa tehdä hankinnat loppuun. :) Enään muutama päivä niin päästään siirtämään tavaraa uuteen kotiin ja sitten alkaa kyllä hihat heilumaan vauvahankintojen suhteen!

Näin yleisesti kaikki on hyvin. Olo on ihan hyvä, mitä nyt jatkuva kokopäiväinen etova olo on tehnyt come back:in.. Supistusten suhteen ei mitään uutta, niitä on, mutta ei yhtään sen enempää tai vähempää kuin aiemminkaan. Huomenna on neuvola ja siellä selviääkin sitten tarkemmat tiedot raskauden ja mun voinnin suhteen. :)

Nimpparisankari.

Tänään oli jo Jaden toinen nimipäivä! Onnea myös muille kaimoille!

Rehellisesti sanoen mä en ole koskaan ymmärtänyt nimppareiden juhlimista sen kummemmin. Muistan kun ala-asteella luokallani oli tyttö jonka nimipäivää juhlistettiin aina synttäreiden tavoin, oli kakkua ja lahjoja. En ymmärtänyt sitä silloin, enkä kyllä vieläkään. Synttärit on mun mielestä asia ihan erikseen, siinä on ainakin aihetta juhlaan. Mutta toiset juhlii, toiset ei, kaikki me ollaan erilaisia ja tehdään eri tavalla. :)

Nikon vanhemmat tulivat tänään kylään ja kyllä siinä pullakahvit juotiin Jaden nimppareiden kunniaksi. Tai no ne pullakahvit oltaisiin kyllä juotu muutenkin, oli sitten nimipäivä tai ei. :D

Meillä ei siis nimipäivää vietetä sen kummemmin. Se on vain oma/lapsen/kissankoirankaiman nimi kalenterissa.

Juhlitteko te jotenkin nimipäiviä vai onko se vain päivä muiden joukossa?

Nopea herkkuaamupala -Banaaniletut!

Myönnän, mä olen tosi laiska aamupalojen kanssa. Puurot teen aina pikasena mikrossa tai sitten nopeasti väsään leipää/hedelmää/rahkaa. Tämän enempää en ole aamupaloihin panostanut ja sen huomaa, sillä taitaa Jadella tulla samat safkat jo korvista ulos!

Tänä aamuna sain jostain päähäni banaaniletut! -Nopeaa, helppoa ja täyttävää. Ja ennen kaikkea tooosi hyvää!

Banskulettujen ohje on hyvin simppeli. Tarvitset vain nämä kolme ainesta; Banaanin, 2 munaa, ja 0,5tl vaniliinisokeria. Itse lisäsin sekaan vielä hieman kanelia. Tästä määrästä tulee vain 4 lettua, joten kannattaa varmaan tehdä tuplana tai triplana mikäli syöjiä on enemmän.

Näin teet:
-Poista banaanista kuoret, pilko se kippoon ja survo sauvasekoittimella mössöksi.
-Lisää sekaan munat ja vaniliinisokeri (+halutessasi muita mausteita). 

-Sekoita ainekset hyvin keskenään ja tadaaa taikina on valmis!

Sitten vain paistetaan niin, että lettu on molemmilta puolilta ruskea, elikkä juuri niinkuin normaalitkin letut! :)

(Paistamisessa voi käyttää kookosvoita tai sitten ihan vain perus margariinia.)

Ei näistä mun tekeleistä mitään kauniita tullut, mutta ainakin oli tosi hyviä! Nämä maistuu varmasti koko perheelle ja on tosi helppoa syötävää myös pienelle sormiruokailijalle.
 Jade veti napaansa 2 lättyä ja lisää olisi kovasti halunnut, mutta tosta taikinasta tuli tosiaan aika pieni määrä. Pitääkin ens kerralla tehdä isompi satsi!



Helppoa & hyvää, ottakaahan resepti talteen! ;)

''Tutti on rikki.''

En ole ottanut mitään paineita tutista luopumisesta, vaan olen ajatellut, että siitä luovutaan sitten kun se tuntuu ''oikealta ajalta.'' Nyt kun Jade lähestyy kovaa vauhtia 2-vuoden ikää on meidän mielestä sopiva aika sanoa tutille heipat! Muutenkin jo jonkun aikaa on pupupehmo ollut Jadelle suurempi ja tärkeämpi lohtu kuin tutti. Se on jo yksi merkki siitä, ettei tämä neiti tuttia päivisin edes tarvitse, kun sitä ei edes huudeta enään ensimmäisenä kolhun sattuessa. Siltikin jostain kumman syystä tutti on ollut meillä päivittäin turhankin ahkerassa käytössä myös hereillä ollessa. Laiskuutta ehkäpä? 

Yhdessä vaiheessa ''tutittomuus'' oli niinkin hyvällä mallilla, että sitä syötiin vain nukkuessa, mutta sitten aina vahingossa siitäkin ruvettiin lipsumaan kun Jade oppi itse pyytämään tuttia.

Eilen sitten päätettiin, että nyt saa tutit luvan lähteä! Tiesin, että päivät sujuvat varmasti hyvin ilman tuttia, mutta entäpäs yöt? Muutenkin uniongelmainen ja heräilevä lapsi,, miten ihmeessä sellaisen saisi nukahtamaan ilman unituttia, joka on hänelle nukkumaan mentäessä elämääkin tärkeämpi kapistus?

Me päätettiin lähestyä asiaa perinteisellä ''tutti on rikki'' -niksillä. Tähän päädyttiin siitä syystä, että Jade tietää mitä tarkoittaa rikki ja ymmärtää ettei rikkinäistä tavaraa voi enään käyttää. Tuskimpa olisi tuon kaaliin uponnut selitykset pupuvauvoista joille tutit annetaan, joten tämä koettiin helpoimmaksi ja parhaimmaksi tavaksi.

Nikon vaihtaessa Jadelle yövaippaa kävin salaa saksimassa tutista palasen pois. Jade vietiin sänkyyn, annettiin pupu, räsy ja peiteltiin. Jade huomasi kyllä hyvin nopeasti, että jotain puuttuu ja alkoi pyytämään tuttia. Tässä vaiheessa näytin rikkinäistä tuttia ja totesin rauahllisesti ''tutti on rikki'' ja annoin Jadelle rikkinäisen tutin käteen. Jade aivan ihmeissään laittoi tutin suuhunsa, otti nopeasti pois ja alkoi hokea ''ikki, ikki.'' Jep tutti on nyt rikki.
Siitä se sitten alkoi. Huoneessa ravattiin tiuhaan tahtiin lohduttamassa sydäntä särkevää itkua vääntäävää neitiä ja joka kerralla sanottiin, että tutti on nyt rikki.

Ensimmäisenä iltana tutin perään huudettiin n. tunnin verran, tänään päiväunille mentäessä puolentunnin ajan ja nyt yöunille mentäessä Jade kyseli tutin perään vartin ajan. Aika siis lyhenee koko ajan ja ihmeen helpolla ollaan kyllä päästy! Nyt vain toivoa, että tämä jatkuu yhtä helposti ja pian meillä olisi täysin tutiton neiti! Ja jospa samalla myös yöheräilyt loppuisivat, kun ei ole enään mitään mitä öisin etsiä ja kaivata! :)
Peukut pystyyn!

Miten teillä on luovuttu tutista?

03.07.2015

Super KUUMA päivä takana! Nyt taas muistan miksi en missään nimessä halunnut olla kesällä pallomahana. Mutta tässä sitä taas ollaan. :D Onneksi ei sentään tarvitse näillä helteillä synnyttää, vaikka salakavalasti olen kesävauvaa toivonutkin. 

Täytyy vain yrittää nauttia nyt kun on lämmin, sillä talvella kuitenkin voivotellaan kun on taas ikävä kesää ja tätä karmivaa kuumuutta.

Päivä vierähti nopeasti mummulassa ollessa ja nauttien taas grilliruoasta. Jadekin veti ruokaa niin, että napa paukkui!

Mukavaa & aurinkoista viikonloppua kaikille!

Kikkurapää. Vihdoin on haituvatkin saaneet kaveriksi ''kunnon'' hiuksia. :D

Raskauskuulumisia & kontrollikäynti.

Tänään pärähtikin jo 27 raskausviikko käyntiin! Enään 98 päivää laskettuun, apua!
Pakko sanoa, että tämä keskiraskaus on kyllä sitä parasta aikaa. Ei huonoa oloa, ei väsymystä, ei pahemmin kipuja,, mitä nyt tuo miniukkeli yrittää murjoa mun kylkiluut kasaan ja halkaista virtsarakon. Olo on kuitenkin aivan mahtava! Ilman näitä vauvan liikkeitä, mahaa ja harkkasupistuksia en edes huomaisi olevani raskaana. Saa kyllä tosiaan olla onnellinen, että molemmat raskaudet ovat olleet näin helppoja esimerkiksi pahoinvoinnin ja muiden yleisten oireiden osalta! Respect niille jotka oksentavat läpi raskauden ja kärsivät niin kovista tissikivuista, ettei suhikussa käyminen onnistu ilman kyyneliä.

Heti aamusta mulla oli tänään aika äitipolille kohdunkaulan kontrolliin. Viimeksi kolme viikkoa sitten (23+0) paikat olivat ennallaan ja kaula oli pysynyt siinä 2,9 sentissä. Nyt kaula oli onneksi edelleen pysynyt lähes samoissa ollen 2,8cm, huh!  Paikat olivat kuitenkin pehmenneet ja ulkosuu sormelle auki. Lääkäri ei kuitenkaan ollut huolissaan ja oli sitä mieltä, että nou hätä, ei tässä olla synnyttämässä vielä moneen viikkoon, kun kerran kohdunkaulalla ei ole tapahtunut mitään muutosta. Ja hyvä niin! Uutta kontrolliaikaa en saanut, vaan jos ilmenee säännöllisiä supistuksia, niin sitten vaan soittoa synnärille.
Supistuksia ei nyt ole onneksi edes ollut niin paljoa mitä aiemmin, mutta sitten kun on niin onhan ne jo napakampia kuin kymmenen viikkoa sitten. Taitaapi myös sänkypuuhilla olla hieman osaa tähän tilanteeseen, joten ehkä paree rauhoittua edes kuukaudeksi. :D Heh.

Tälläkin kertaa kurkittiin taas minin pikkuiseen yksiöön. Siellä se poitsu köllötteli hienosti raivotarjonnassa ja jälleen kerran näytti mainioita potkutaitojaan. Vauvalla kaikki hyvin ja painoarvioksi saatiin jo 984g!<3 Ajatella, että tuo pienenpieni ihminen painaa jo lähes maitopurkin verran! Tule jo syksy!